Kahden vuoden ikäero

Kahdella ensimmäisellä lapsellamme on 2 v 1 kk ikäeroa. Jäin miettimään ikäeron merkitystä eri vaiheissa tähänastista yhteiseloaan.

0- ja 2-vuotias
Tämä yhdistelmä oli varmaankin huomattavasti helpompi, kuin 0- ja 1-vuotias. Isompi osasi jo itse kävellä ja puhua, mikä helpotti äidin vauvanhoitoa. Molemmat olivat vaipoissa ja nukkuivat päiväunia, joskus jopa yhtäaikaa. Isomman 2-vuotisuhma tuli siinä mielessä pahaan saumaan, että vauva kainalossa oli välillä vaikea puuttua tyhmäilyyn. Niissä tilanteissa kävi sääliksi sekä 2-vuotiasta, että vauvaa, jota roikotettiin milloin mihinkin ojennustuokioon kesken rauhallisen imetyshetkensä....

1- ja 3-vuotias
Rytmeiltään lapset alkoivat olla aika samanlaisia: yhteiset päiväunet ja yhteiset ruokahetket. Isommalla oli vahva mielikuvitusleikkien vaihe, eli viihtyi välillä pitkäänkin omissa touhuissaan ja toisaalta pikkusiskokin sopi jo jonkinlaisiin rooleihin leikeissä. Tämän aikakauden puoliväliin asti olin kotiäitinä ja ennen töihin menoa muistelen ajatelleeni elämän olevan hirvittävän helppoa ja kivaa.

2- ja 4-vuotias
Isompi leikki omia leikkejään ja pieni seurasi perässä (ollen isomman mielestä enemmänkin tiellä). Tässä kohtaa alkooi lapsilla keskenään olla ajoittaista riitaa ja kateutta tavaroista ja tekemisistä. Meillä nämä olivat tämän ikäisinä jo hoidossa, ja eri osastoilla, mikä sai pienemmän erityisesti kasvamaan silmissä. Molemmilla oli meneillään jonkinsortin uhma ja lisäksi äidin sohvan pohjalle vetävä raskaus tehostaa perheessä koettua yleistä väsähdystä ja kiukuttelua. Eli meillä aika raskas vaihe, mutta varmaankin olosuhteiden takia.

3- ja 5-vuotias
Sen ikäisiä nämä meidän omat jo pian ovat. Ihan viimeviikkoina on alkanut intensiivisten yhteisten mielikuvitusleikkien aika. Eikä enää pelkästään niin, että Isoveli määrää ja Pieni tekee, vaan ihan yhdessä vievät leikkiä. Mahtavaa seurattavaa ja tekee toiveikkaaksi vauvankin mahtumisen perheeseen. Kun tämä kaksikko tuntuu viihtyvän niin hyvin omassa pikku tiimissään. Kääntöpuolena tietenkin on se, että jossain vaiheessa leikki aina yltyy riidaksi, jonka selvittämisessä pitäisi olla mieluummin asialla vähän liian aikaisin, kuin liian myöhään. Vauvan kanssa vähän saattaa olla tuo "aikainen interventio" vähän mahdotonta välillä. Aika näyttää. Onneksi meitä on kaksi puuttujaa. (Tosin tuo toinen puuttuja on paljon optimistisempi noiden tilanteiden suhteen, kuin minä, joka viheltäisin pilliin aina paljon aikaisemmin. Oikein ilonpilaaja kun olen.)

[tähän olisi ollut kuva tämänpäiväisistä yhteisleikeistä, mutten jaksa hakea autoon jäänyttä kameraa...]

Mitenköhän vaikuttaa tähän se, että kolmas syntyy kolme vuotta edellisen jälkeen ja vieläpä sellaiseen vaiheeseen, kun kaksi edellistä ovat tiivis pari? Minkähänlaista on sitten, kun ipanalauma on 1-, 4- ja 6-vuotiaita? Tai 6-, 9- ja 11-vuotiaita? Vaikea sanoa, jännittävää nähdä.