7.1.2013

Kasvatuskaaosta

Ääliömäisin idea pitkään aikaan oli lähteä kaupoille koko päiväksi. Olin tänään se äiti, joita oon itse nolostellen katsonut. Semmoinen, joka ärjyy kaupassa mukanaan raahaamalle pitkästyneelle ipanalle. Ja meidän isäkin taisi olla tänään sellainen. "Nyt et koske, nyt et juokse, nyt et venkuloi! Nyt vien sut kyllä isälle! Nyt kyllä joudut jäähylle! Nyt kyllä! Nyt!!" Sitten roikotetaan hihasta lasta. Ensin hervottomana hirnuvaa lasta, seuraavaksi räkä poskella ulvovaa.

Tämä kasvattaminen on niin hankalaa. Kaikkialla väitetään, että joka asiaan on Se Ainoa Oikea Tapa Toimia. Ja sitten sitä pyörittää päänsä puhki, että mikäs ongelma mulle tulevaisuudessa tulee, jos nyt oikaisen tästä. Ja mikäs vaiva lapselle tulee, jos nyt teen näin. Trauma vähintään. Ja kuinka pitää Oikeasti nukuttaa. Kuinka pitää Oikeasti syöttää. Ja millä tavalla ei saa kehua (siitäkin luin jonkun ihan tyhmän lehtijutun).

Jos vain luottaisi itseensä. Toimisi niin kuin hetki vaatii, ja vaikka nyt välillä vähän mokaisikin. Kun nyt saisi hengissä nämä pidettyä ja jotenkuten tyytyväisinä. Ei se mun ymmärtääkseni ihan rakettitiedettä ole (vaikka koulutukseni puitteissa ja sitä yliarvostaakseni mun kai pitäisi niin väittää).

Päätin eilisestä alkaen ruveta syöttämään vauvalle porkkanaa. Jos vaikka saataisiin yöuniin jotain rytmiä ruokailutapoja muuttamalla. No, vauva nukahtikin heti samana iltana 22:30 (tähän asti on aina nukahtanut vasta 00-02). Ohhoh. Ja olin unohtanut antaa sitä porkkanaakin.

Mutta se tuntui suorastaan kettuilulta (tulkitsin syylliseksi itse Isä Jumalan, jolta oon toistuvasti, kauniisti pyytänyt iltaan paria ekstratuntia nukkuvien lasten muodossa), kun vauva sitten päätti valvoa kakkaillen, ruokaillen, jutellen ja vaipan läpi pissien klo 01:30-04:00.

7 kommenttia:

  1. Kuulostaa armolliselta, että uskallat ääneen tunnustaa vanhemmuuden "tähtihetket". Mä väitän, että tässä maailmassa ei KUKAAN vanhempi selviä pikkulapsivaihetta niin, ettei jossain vaihees vieteri katkeais vaikka kaupas. Toiset vaan ehkä hieman kiillottaa omaa pintaansa ja jättää vaikeimmat hetkensä kertomatta. Mulla se katkeaa edelleen, ja nuorimmainen on sentään 5v. (Olispa ollu omia asiakkaita näkemäs..) ;) Pöh, ammattikasvattaja minäkin. Nykyään "tiedetään" liikaa, ja liika tieto ahdistaa. Mä vähän luulen, että teki vanhempana niin tai näin, niin aina lapselle jotain traumoja jää. :D Muistathan Heidi, että riittävän hyvä riittää. Ei tarvi olla täydellinen. Yksi oli täydellinen, mutta Hänetkin ristiinnaulittiin..
    Voimia vanhemmuuteen! -HS

    VastaaPoista
  2. Sustakin tuli aivan normaali vaikkei äitis ja isäs olleetkaa täydellisiä. Ei voi ees sanoa että neiti olis tullu puolet kummiinsa valvomisen suhteen,jos se onki toisen lapsen juttu tuo yöpirteys.Kysy ny pitääkö se viedä unikouluun tai sitte vain vaadit ittelles yhden nukkumayön viikos.Maitopullo kehiin !

    VastaaPoista
  3. Ja mä ainoastaan näen mielessäni, miten pikkuneiti syö silmät suurena isoa porkkanaa. Voisitko piirtää kuvan siitä, tulis hyvä loppukevennys?

    VastaaPoista
  4. Tiedän niiin tunteen. Siis sen kun yrittää pysyä rauhallisena, kieltää nätisti ja rauhallisesti ja pian jo komentaa ja kieltää ja hermostuu kun ei vaan tahdo mennä jakeluun. Meillä on olvana vielä rauhalliset lapset, mutko ne kahdestaan tuppaa keksimään kaikkea jäynää ja sitä ja tätä ja tuota ja ja ja.. Kun niiden kans on koko päivän ja välillä hyväs lykys illankin, niin kyllä alkaa pinnaa jo kiristää. ;) Toi sun kuva, se on niiiiin totta välillä! Ja onneksi on päiviä kun kaikki sujuu oikeasti hyvin, ilman suurempia kahnauksia.
    Mut toi shoppailu. Se on vähän niinku "aika kuultaa muistot". ;) Joka shoppailureissun jälkeen sitä taas muistaa miten huono idea tämä on lasten kans. Ja kun seuraavan reissun aika tulee, niin jotenkin sen on päässyt jo vähän unohtamaan. :P

    VastaaPoista
  5. Just oon tässä kuluneina päivinä miettinyt, että pitäiskö kysellä sua shoppailukaveriksi Seinäjoelle... Enpä taidakaan ihan vielä kysyä. ;)

    Tuo neidin unirytmi on kyllä kurja koko perheen kannalta! Toivon tosiaan, että siihen saisi helpotusta PIAN!! Ota rohkeasti yhteyttä neuvolaan, josko osaisivat siellä auttaa. :)

    Meille on ilmestynyt (Seppo) kRäty. Poika ei enää itke muuta kuin satuttaessaan itsensä, sen sijaan hän karjuu. Ja siinä jää Räty kakkoseksi..

    Tsemppihalaus! (RK)

    VastaaPoista
  6. Voi karjujaista, vaikka mua vähän naurattaakin. Se oli hetken aikaa kuunneltuna ainakin hyvin hauskaa! ;D Heheh! Mutta kuten Jemppakin tuossa totesi, niin aika kultaa muistot, joten voit RK pian taas ihan hyvin pyytää mua, ja varmasti lähdenkin. Varsinkin, jos saisin isomman johonkin hoitoon siksi aikaa. Se ei oikein piittaa noista vaatekaupoista...

    Ja ihania kommentteja teillä kaikilla! Porkkana-aiheinen päivitys tulee myöhemmin, kunhan päästään siihen maisteluun asti. ;)

    VastaaPoista
  7. Harmi kun tää mummola on vasta tuon shoppailupaikan takana,muuten poitsu vois ilomielin tulla tänne piristämään meidän töipäikkaa kun sielä ei käy ketää.olis vähän isompi niin vois tulla busilla .

    VastaaPoista