21.1.2013

Ihmeen tyytyväinen

Iloa teidänkin päiväänne!
Viime yönä pääsin lopulta kahdelta nukkumaan.
Kiinteistä sekoittunut vauvanvatsa valvotti.
Heräsin pari kertaa syöttämään ja uudelleennukuttamaan.
Kahdeksan jälkeen nousin isoveljen "saako tulla pois sängystä" -tiedusteluun.

Pakkasmittari näytti jotain 15:n ja 20:n välillä. Päiväunidilemma pohdittavaksi...

Ruoka venyi liedelleä samaa tahtia, kuin aikataulu. Siitä, tai jostain muusta johtuen maistui pahalta.

Takan kanssa tuuhastin niin epätoivoisesti, että lapsen suusta kuulin totuuden sytytystaitojeni suhteen. Monta kertaa. Tällä hetkellä pesässä on läjä nokeentunutta sanomalehtimoskaa ja kolme hiiltynyttä sytykeruusua. En tajua, missä kohdassa toimin jotenkin niin totaalisen väärin, ettei vaan onnistu.



Siinä lista potentiaalisista kiukunnostattajista. Ja uskokaa tai älkää: En ole yhtään ärsyyntynyt. Lupaan tulla kertomaan, kun tilanne muuttuu.


* * *

Päivitys klo 13:28

Ei, vielä ei ärsytä. Mutta jäin miettimään, että äkkiäpäs sitä on itsellekin jäänyt sellainen tunne, että oon lähtökohtaisesti huonolla tuulella. Eikä ole varmaan ihmekään, että poikakin kyselee tuon tuosta, onko äiti hemmona, ja mikä äitiä ääsyttää. Omasta mielestäni oon kuitenkin paljon muutakin, kuin kiukkuinen äiti. Mutta ehkä jonain päivänä huomaan taas olevani lähes-poikkeuksetta-tyytyväinen-ja-iloinen äiti. Tämä päivä on hyvä alku. (Tai jollei nyt minkään alku, niin ainakin iloinen poikkeus muiden päivien seassa.)

Sitä paitsi, katsokaa:


Mimmi näyttäisi tarkenevan ulkounilla!

Noin 19. kerta toden sanoo!

15 kommenttia:

  1. Hyvä!!

    Ehkä sitä ajan kanssa näkee hankalistakin asioista ne hauskat puolet ja pystyy käyttämään niitä defenssinä hermostumista vastaan? Tai sitten on vain kyllästynyt kiukutteluun? :)
    Mitä sanoja poika käytti takkakeskustelussa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En mä usko, että vielä olisin kyllästynyt kiukutteluun. Tai toisaalta jos olisinkin, niin että loppuisko se pelkän kyllästymisen voimalla? ;)

      Varmaan aikalailla sanasta sanaan se meni näin "Äiti on huono takan sytyttäjä". ;D

      Poista
  2. Vähä niinku muisto ajalta ennen mersua;Äiti on huono kuski,kun talbothorisontti sammui joka risteykseen. Ja se ei oikeesti ollu mun syy.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä kyllä muistelen, että Ronttia aina syytettiin, kunnes vasta vanhempana tajusin, että kuskillakin on tietty merkitys. ;D

      Poista
  3. Olen lukenut muutaman postauksesi ja saat kyllä vauva-arjen kuulostamaan infernaaliselta. Vai onko sulla toinen blogi, jossa kerrot vauvaonnesta. Minkäikäiset sinun lapsesi ovat?

    Jossain postauksessasi oli kelloja, joilla visualisoit päivän kulun. Luulen että tuollaisesta on pelkkää haittaa. Laittaa liikaa miettimään miltä minusta juuri nyt tuntuu sen sijaan, että yrittäisi löytää jotain positiivista mietittävää.

    Voi tietysti olla, että blogi on vaan pahan olon purkupaikka ja olet oikeasti ihan onnellinen.

    Itsekin vauvan kanssa valvonut

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo mä mietinkin, että saakohan tästä semmoisen kuvan, että elämäni on enimmäkseen kamalaa. Tämä on kuitenkin päiväkirja. Oikeaankin päiväkirjaan kirjoitan valitettavasti useammin ne asiat, joiden kanssa tökkii. Tänne kipatut jutut on aina mielen päältä pois, ja se tämän paikan tarkoitus mulle on, muunmuassa. Kieltämättä ja muuta väittämättä on ollut aika rankkojakin päiviä ja oloja tässä. Mutta myöskin kivoja, eiköhän niidenkin tekstien vuoro tule, ja löytyy niitä noista aiemmistakin.

      Muillekin tätä miettiville: elämäni on ihana, en vaihtaisi sitä. Tällä kaikella on vain tämmöinen hinta, että joskus on vähän rasittavaa. Kiukkukin kasvattaa. Ja mun lapset on maailman ihanimpia, sori vain teille muille lapsellisille. ;)

      Poista
    2. Ja siis lapset ovat 2,5v ja 5kk.

      Poista
    3. Ihana kuulla, että oikeasti olet ihan onnellinen ja että tämä on pikemminkin huonojen asioiden purkupaikka. Kaikkea hyvää vauvaelämään!!

      Poista
    4. Kiitos, ja samoin sulle (tai minkä ikäinen lapsesi sitten onkaan)! :)

      Toivon kyllä itsekin, että tänne kertyisi jatkossa paljon kivojakin juttuja ja ajatuksia. Mutta kommenttisi oli hyvä muistutus siitä, että ei-tutut lukijat "kuulevat" tietyt tekstit varmaan hyvinkin erilaisina, kuin ihmiset, jotka tietävät live-minäni ja tyylini puhua asioista. Sain tästä mietittävää. :)

      Poista
  4. pakko kommentoida edellistä kommentia, vaikka en blogin pitäjä olekaan. Mielestäni tämä blogi on erittäin hyvä siinä, että ei yritetä luoda kuvaa, että pienten lasten kanssa elämä on yhtä onnea ja ihanuutta koko ajan. Sellaisia blogeja mielestäni riittää ylenmäärin. Jos olet seurannut blogia enemmänkin, voit huomata että täällä on myös paljon hyviä hetkiä, esim. askartelusta jne, joita taas itse seuraan "kateellisena", kun minusta ei sellaiseen ole lasteni kanssa. Ja mielestäni se ei tarkoita, etteikö voisi myös nauttia vauvasta ja olla vauvaonnea, vaikka kaikki tekstit ei sitä täällä suoraan kerrokaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, juuri näin. :)Onnea on arki, joskus takkuista, joskus sujuvaa. Elämää. :)

      Poista
  5. Sä oot kyllä hyvä piirtäjä! Miten sä teet noi kuvat, tai siis piirrätkö normipaperille ja sit skannaat koneelle? Eipä sillä että ite piirtäisin, mut tuli mieleeni :). Mukava lukea että tyytyväinen mieli jatkui pidemmällekin päivään!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Johonkin paperin nurkkaan syherrän jotain, skannaan ja värittelen sitten koneellisesti. Toi ylläoleva on esim. jonkun suttujen päälle piirretty, enkä jaksanut niitä korjailla. Sopivat jotenkin teemaan. ;)

      Ekan kerran ärsytti n. klo 18:40, mutta ihan kevyesti vain. ;D

      Poista
  6. Lainaus eräältä idoliltani H-P Björkmanilta: "En tavoittele onnea. Mielestäni elämän tarkoitus ei ole olla onnellinen. Tiedän, että se on vahvasti sanottu, mutta jokaiseen päivään mahtuu niin valtava skaala erilaisia tunteita -heräämisestä siihen hetkeen kun nukahtaa. Jos tunteita yrittää pakottaa johonkin suuntaan, niin ei se onnistu. Kokonaiseen ihmiseen kuuluu koko kirjo. Onnen hetki tulee, menee ja tulee taas. Ei sen perässä kannata juosta."
    Mä oon ainaki huomannu asian olevan juuri näin. Aamulla saattaa olla ihan tyytyväinen elämäänsä, mutta iltapäivästä alkaakin yhtäkkiä kiukuttaa jokin typerä juttu. Ei sille aina voi mitään, eikä tarttekkaan voida, ihmisiä täs vain ollaan :)
    Sytytyspuuhissa mua on auttanu kaupasta ostettavat turpeesta (?) tehdyt sytytyspalat (Hansa, Rainbow). Ja kuivaa tuohta ei voita mikää, paitsi tervas, mutta sitä on vain harvoin saatavilla. Ja tietysti kuivat, tarpeeksi pienet puut... Mutta tiedän kyllä myös sen tunteen kun kaikki on just niinku pitää eikä silti millää syty! :/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onpas hyvin sanottu! Sitä jotenkin ajattelee, että päivä on pilalla, jos ei tunnu onnelliselta. Täytyypä oikein pysähtyä miettimään, että mikä sitten olisi elämän tarkoitus, jos ei olla onnellinen. Hyvä pointti, todella. :) Ja kiitos sytytysvinkeistä! ;)

      Poista