Mulla tulee tästä kuvasta mieleen järvivesi ja aurinkoinen saunailta kuvitteellisella 70-luvulle jämähtäneellä kesämökillä.
Rauhoittava mielikuva. Niskajumia se ei kuitenkaan rauhoita ja rentouta. Rintakehän puolelle levittyään se haittaa jo hengittämistä. Mutta silti en saa soitettua aikaa kehon lukkosepälle. Kun ei kukaan kuitenkaan heti ehdi, niin kuin en kyllä minäkään... (Seliseli ja valivali.)
Ei kai tässä auta kuin vähän itkeä tirauttaa. Tosin varovasti vain ja ehdottomasti nyyhkyttämättä, ettei leikkaa lihakset kiinni. Yhy-yhy. Ei auttanut. Eli ehkä kuitenkin googlaan pari fysioterapeutin numeroa.
Suosittelen reissua fyssarille! Minäkin aina säännöllisen epäsäännöllisesti käyn ja aina saa avun. Tietty joutuu myös itse tekemään töitä jumien estämiseksi, mutta välillä omat konstit eivät enää auta.
VastaaPoistaPääsin eilen, ja oli kyllä hyvä juttu! Olisi pitänyt jo aikoja sitten mennä. Päätin myös, että mun selkähistorialla teen palveluksen itselleni (ja perheelle, hehe), kun alan hoidattaa selkääni säännöllisesti. 😉 Sekä ammattilaisen otteissa, että liikuttamalla sitä itse säännöllisemmin.
Poista