12.10.2016

Sielunmaisemaa merellä




Hiljaisessa autossa pimeässä illassa mietin elämääni ja oloani. Sitä, millaisia viimekuukaudet ovat olleet. Olo on kaikesta myrskystä, ajoittaisesta väsystä ja milloin mistäkin haasteesta riippumatta onnellinen ja tasapainoinen. (Hiljaisessa autossa olin, koska ajelin kotiin Lankakerhosta. Meitä oli 6 ja meillä oli ainakin mun mielestä hirmuisen kivaa!)

Usein näen mielessäni tunne-elämään liittyvät asiat vesiteemoissa. Nytkin olen nähnyt paljon uimisunia, joissa kaikki on sujuvaa ja kevyttä. Uin välillä jopa ilmassa. Joskus sen sijaan olen ollut merenneito, joka ei osaa uida. Oon vain lojunut pohjalla, jaksamatta edes hätääntyä hapen loppumisesta. Joskus olen ollut veneessä, jonka soutamiseen mulla ei ole ollut voimia, taitoa, eikä ehkä tahtoakaan. Mutta onneksi oon saanut silloin kaverin soutamaan. Itse olen maannut veneen pohjalla puhumatta ja ajattelematta enää yhtään mitään. Uittanut tukkaani kylmässä vedessä. Tuntien toki surua ja huonoa omaatuntoa siitä, että vene on yhteinen, enkä pysty hoitamaan osaani.

Tämänhetkisessä olotilassani näen suuren meren yötaivasta vasten. Välillä mennään valtavienkin tyrskyjen läpi ja välillä tuntuu synkältä. Mutta mieleni kuvassa on majakka. Tärkeimpänä, kuitenkin pienenä keskipisteenä aaltojen seassa on suuri panssarilaiva. Minä. Jykevä ja vahva. Hirveästi ei hetkauta, vaikka välillä aallot heittäisivät kuutioittain hyistä merivettä kannelle. Ja mikä parasta, musta tuntuu, että laivan matkustajilla on hyvä ja turvallinen olo. Katossa roikkuu myrskylyhty ja matkustajat pelaavat korttia. Joku nukkuu, vaikka riippumatto keikkuu aallokossa. Ja ne sanoo, että "sä oot äiti ihana" ja "kiitos huolenpidosta", ja minä hymyilen takaisin tyynenä ja tyytyväisenä. Onnellisena.

Semmoinen olo on nyt. Vahva ja tasapainoinen. (Vai uskaltaako sellaista sanoa ääneen? Tuleeko huomenna paatin pohjaan reikä?) Toki nytkin tulee hetkiä, kun suuri aalto heittää nurin jotain, mistä tulee sotkua. Mutta sotkuista ja kilahduksista huolimatta tiedän, että matka sujuu hyvin. Hassua, että tuo äsken maalaamani (vaikken nyt maalannutkaan, kuin mielikuvituspensselillä) synkkäsävyinen, myrskyinen kuva kuvastaa vahvinta ja rauhallisinta oloa. Verrattuna näihin hempeän sävyisiin ja rauhallisen näköisiin maalauksiin, jotka puolestaan ovat syntyneet hyvin epämukavista tunteista... Jälkikäteen ajateltuna ovat rakkaita sielunmaisemia nämä kaikki. Niiden kuvaaminen on ollut voimaannuttavaa.

Miltä sinun sielussasi näyttää?



(Oikeasti inhoan ja pelkään merta. Siksi kai se usein hyppääkin tunteideni tulkiksi, kun ajatukseni siitä ovat niin vahvoja. Oon muuten kirjoittanut meriajatuksistani täälläkin.)




8 kommenttia:

  1. Hih, arvaa kuka täällä? :P
    Helpotetaan: yks eukko eilisestä kerhosta, wink wink!! ;D

    En malta olla kirjoittamatta, että täällä ollaan ja kaikenlaista tuli tätä blogia kahlatessani mieleen, vaikkakaan en voi nyt tähän vuodattaa kaikkea sitä, mitä päähäni juuri jutkahti.

    Mä en tiedä, mitä onnellisuuslääkettä on meidän kodin vesijohtovedessä, kun jokainen päivä tuntuu nykyisin niin oikealta. Sellaiset syvät depikset on kadonneet, en ressaa tekemättömiä remontteja, en jaksa kadehtia ihmisten 300 neliöisiä mansardikattounelmia, enkä jaksa edes tuskailla talolainaani!! Leijun eteerisessä itseni hyväksynnässä ja luotan siihen, että elämä antaa ja kantaa.
    Onkohan joku isku lapsena osunut päähän oikeaan kohtaan? :D

    Oon aina inhonnu syksyä ja sitäkin enemmän talvea. Tai en inhoaisi, jos saisin olla kotona, lähtemättä mihinkään. Lämmittelisin puuhellaa ja keittelisin kuumaa puuroa, ulkoilisin valoisaan aikaan lumihiutaleiden keskellä itse valmistamissani villavaatteissa. Joisin marjamehua ja nukkuisin pitkään.
    Mitähän vaatis elämältä, että siihen pääsis? :)

    T: lankapirtin pipariakka

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hihii, hauska nähdä sut, täälläkin! :)

      Kuulostaa kyllä ihanalta sielunmaisemalta toi onnellisuuslääke vesijohtovedessä. Vähän samantyyppistä itsensä hyväksyntää oon huomannut myös oppineeni, ja sellaista tietynlaisen kaaoksen sietämistä, mitä elämä nyt toisinaan vain on. :) Ihanaa huomata, ettei onnellisuus vaadi tyyntä, vaan voi olla onnellinen siellä myrskynkin keskellä. :)

      Mutta sama juttu: Syksy ja talvi pelottaa. Että tuleeko panssarilaivan pohjaan kaamoksesta reikä... Mutta toisaaltaa nämä talvet, jotka oon viettänyt hoitovapaalla, on olleet huomattavasti helpompia. Johtuen ihan taatusti juuri tuosta, että on saanut olla valoisana aikana kotona. Työtalvina on niin lohdutonta lähteä pimeästä kodista ja palata pimeään. Tulee tunne, että ei voi tehdä mitään tai mennä minnekään. Ja se kylmyys on niin karmaisevaa...

      Ja olispa kiva, jos vuodattaisit enemmänkin niitä mieleen juolahtaneita juttuja tänne, tai toiste toisaalle! :)

      Poista
  2. Kuulostaa hyvältä sielunmaisemalta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se kyllä on aika hyvä, vaikken oikein meinaa itsekään uskoa korviani. Puhun kuitenkin myrskymaisemasta. :D

      Poista
  3. Kuusi? �� miksi minä en ollut siellä? Yritän miettiä kovasti... uteliaisuuttani..
    -r

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Etkös sanonut viimeksi, että sulla oli nyt kiirus viikko, etkä merkannut sen takia tämänviikkoista ylös?

      Toki oon yrittänyt laittaa näitä sovittuja aikoja tänne blogiinkin aina ajoittain, mutta meneeköhän ne monelta ohi? Oon pelännyt, että porukka kyllästyy, jos laitan aina sata mainosta seuraavasta kerhokerrasta. :D Ainakaan tuo sivupalkin kuva, jossa lukee aina seuraavan kerran aika ja paikka, ei näy mobiiliversiossa. Hmm... Mitenköhän olisi viisainta infota, ettei mee potentiaalisilta tulijoilta tieto ohi? :|

      No, seuraava sovittiin keskiviikolle 26.10. klo 18, Siskolassa. Pääsetkö silloin? :)

      Poista
  4. Ehdottomasti olin tietoinen ja olit mainostanu sitä täälläkin. Mietin teitä ko iltanakin. Kysymys oli ennenkaikkea retorinen ja harmitteleva.
    Myös ko vko on aika täynnä mutta koitan anoa iltavapaata.
    -r

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aa, okei! Mä katos luin heti toisin, ja säikähdin, että missasitko vahingossa!! Toivottavasti iltavapaat osuu ens viikolla kohdilleen! :)

      Poista