Suuri suku ja huippunelikko

Ihan huippureissu takana. Kohteena uusi koti, jonka tunnistinkin yllättäen vuosien takaa tutuksi yökyläpaikaksi. Seurana neljä syntymävuosikaimaserkkua ja meidän syntymävuosikaimavauvat.

Mullahan on 70 serkkua. Toiselta puolelta 66 ja toiselta 4. Tärkeitä kaikki. Pikkuserkkuja lapsillamme on reilusti yli sata. En edes tiedä tarkkaa lukua. (Tietääkö joku muu?)

On mieletön voimavara, että on lähellä (joskaan ei aina fyysisesti) ihmisiä, joiden kanssa on tunnettu aina. Joiden kanssa on koettu ekat yökyläilyt (terveiset viimeisimmän yökyläpaikan emännälle, teillä oon ollut myös ihan ekaa kertaa yökylässä), kesäleirit, teini-iän hömpötykset, mökkireissut, lukuisat sukujuhlat ja serkkukokoontumiset. Yhden serkun kummi olen itse ja yksi serkuista on oma kummini. Ja toisen polven kanssa kummisuhteita alkaa olla jo enemmänkin. (Terkut näille kaikille.) Sitten on niitä, jotka ovat eri ikäpolvea ja joiden elämästä en paljoakaan tiedä. Ja sitten niitä, että ollaan tavattu aikuisena kerran. Mutta heti tuntui täysin tutulta ja helpolta. (Terkut Kanadaan.) Ja kiitos Facebookin, kaukaisistakin on tullut osa tavallista arkea. Ja erikseen pitää mainita vielä serkkujen kautta tulleet ihanat puolisot, jotka tuntuvat usein ihan yhtä omilta, kuin serkutkin.

Teille ei tarvitse selittää, esittää, kertoa taustoja tai yrittää olla mitään muuta, kuin on.

Ketäs serkkuja, serkkujen puolisoita tai muita sukulaisia käy Päikkäreillä? Huutakaa hep, lähettäkää terkkuja, ja jättäkää jokin vinkki itsestänne.

(Sopivaa kuvaa en tähän saa, näytönohjain hajosi ja ohjelmat ei pelitä. Höh. Mutta koska kuvatta kaikki on laimeaa, kaivoin jonkun vanhan, joka ei liity mihinkään mitenkään.)