6.8.2015

Arkipäivän yhtälö: 3 - (0.75 x 2)



Mr Pii alkoi olla ylikuormittunut (ihme, että nyt vasta), joten hätyytin sen kotoa. Siis silleen ilostuttavalla tavalla, että annoin luvan poistua.

Tässä oon nyt sitten viisi tuntia handlannut yksin arkea kolmen lapsen kanssa. Jos nyt ihan äkkiseltään (tai viikonlopun vastaavaa urakkaa muistellessa) keksin asioita, joita yhden päivän aikana joutuu tekemään, tulee mieleen tämmöisiä:

- aamupalan laitto
- muksujen pukeminen
- syömissotkujen siivoaminen
- pyllyjen pyyhkiminen
- käsipesut
- riitojen selvittely
- leikittäminen
- vauvan vaipanvaihto (x100/päivä...)
- imettäminen
- pyykinpesu kaikkine vaiheineen
- tiskit
- järjestely ja muu siivoaminen
- itsestä huolehtiminen ja omat tarpeet (haha)
- vauvan nukuttaminen
- ruoka, välipala, lounas, iltapala...
- hyssyttely ja kanniskelu
- 3-vuotiaan päähänpistojen ennakointi
- keskittynyt ja kiinnostunut keskustelu
- ulkoiluttaminen
- kahvitauko!!
...eiköhän tämä nyt riitä todistamaan listan loputtomuutta?

Tänään sain taas todeta, että toisin kuin muut naiset, minä en kykene tekemään listalta onnistuneesti kovin montaa asiaa yhtäaikaa. Ainakaan niitä, joihin tarvitaan molempia käsiä, kuten imetys ja lasten käsien pesussa avustaminen. Ja varsinkaan, jos samaan aikaan vauva huutaa tai on meneillään joku muu ylikuormittava ärsyke. Lisäksi osa hommista (kuten imettäminen, ruoanlaitto ja nukuttaminen) vievät hirveän ison osan päivästä, ja sinä aikana ehtii joku kaipaamaan pyllynpyyhintää, riidanselvittäjää tai siivoajaa. Tai on karannut ilman lupaa, kenkiä ja kypärää pyöräilemään... (Argh...)

Se riittämättömyyden tunne teki mut jo muutamassa tunnissa ärtyneeksi ja turhasta suuttuvaksi. Saati että luvassa olisi sellaista koko pimeän talven. Siispä poden taas entistä vähemmän syyllisyyttä päätöksestämme, että isommat lapset jatkavat 75 %:n hoitoajalla päiväkodissa vielä syksylläkin.

Onkohan otsikon lauseke siis luettavissa tarkoittamallani tavalla?


(Kuvan nainen haltsaa kolme lasta suvereenisti. Mutta sen lapset voikin laittaa samaan kärryyn päällekkäin nukkumaan. Tai kaappiin, jos ei enää huvita.)



2 kommenttia:

  1. Peukutan edelleen suurella kädellä tuolle hoidolle. Ihminen se on äiti-ihminenkin siitä pienimmästä puhumattakaan. Ihmisyydestään kovimmin kiinni pitää nuo hoitoilijat ja siinä jalkoihin jää pienin ja äiti. Voimia yhteisiin päiviin!
    -r

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, sitäkin kautta mä oon tätä asiaa miettinyt, että ihmiset on erilaisia. Joku on multitasking-ihminen ja joku ei. Mutta pelkkä äitiys ei yhtäkkiä muuta sellaiseksi. Minä oon tällainen äiti ja meillä tämä homma toimii luultavasti parhaiten näin. Päivitetään suunnitelmaa sitten tarpeen mukaan. :)

      Poista