Meillä on täällä meneillään kolmas arkipäivä kolmestaan, iskä meni siis töihin ja lapset jatkavat hoidossa vasta maanantaina.
Päivät on menneet monenlaisissa merkeissä. Yksi päivä asioilla viipottaen, yksi hyssytellen itkuista ja tämä kuluva hyvinkin mallikelpoisesti tähän asti. Oon jaksanut tsempata ja nousta aamulla isompien kanssa ennen vauvaa. Oon saanut ruoan pöytään suunnilleen lounasaikaan ja hermot on menneet vasta, kun on pakattu koko porukkaa autoon neuvolareissua varten ja sitten toisen kerran kauppareissulla poukkoilevan konkkaronkan kanssa. Eli aika hyvin oon pärjännyt. Mutta en voi väittää, ettenkö saisi suurimman osan energiastani siitä ajatuksesta, että saan näille superaktiivisuutta vaativille päiville vastapainoksi niitä päiviä, jolloin ollaan vauvan kanssa kaksin. Jolloin saan keskittyä kotitöihinkin paremmin ja imettää istualtaan. Ja ehkä jopa nukkua välillä vauvan kanssa.
Äsken Pienin muuten nukkui ulkona ekoja vaunupäikkäreitä. Hain sen pois, kun kahden tunnin jälkeen itki, mutta riisuessa ulkovaatteita hyytyi vielä olohuoneen lattialle.
Mikäpä tässä ollessa: isommat lukevat päivälepokirjoja hiljaa (ja odottavat muuten malttamattomina päiväkotiin menoa!) ja minä taidan keittää itselleni päiväkahvit eilisten täytekakkujämien kaveriksi. Ei hullumpaa!
(Paitsi ei vaiskaan, Miuku juuri heräsi ja isommat kuuluvat siirtyneen yltyvään leikkiin, jonka realistimutsi tietää päätyvän riitaan. Eli jätetään se päiväkahvitauko tästä kohtaa pois...)
Niin pieni pikkuinen, kuinka pieniä ne ovatkaan <3 :)
VastaaPoistaPs. Realiteetit kohillaan :D
Voi ja kun musta se on jo niin iso! :D Nyt (melkein 2kk) saman kokoinen, kuin isosiskonsa puolivuotiaana! Mutta siksi sitä isosiskoa alettiinkin sanoa Pikkiriikkiseksi. ;D
PoistaIhana kun tulee sellainen fiilis että kyllä tässä pärjätään! Mulla on ihan samanlainen fiilis kun käyn koulussa, jännitin paljon sitä miten täällä nukkumaanmenot sujuu yms, mutta ilmeisesti toi kaksivuotias on tajunnut että vaikka hän menee nukkumaan niin ettei äiti ole kotona, niin aamulla äiti kuitenkin on vieressä. Aikanaan Emmi 3v mökötti äidille ensimmäiset 6kk koulunkäynnistä, ja se oli henkisesti raskasta.
VastaaPoistaIhana pieni, ai että! <3 Ja noi realiteetit... en varmasti juonut ainuttakaan kahvikupillista lämpimänä vauvavuoden aikana :D
Onpa mahtavaa, että teilläkin on lähtenyt hyvin käyntiin! Nää on aina tällaisia jännityksen paikkoja itselle, kun tutut rutiinit muuttuu, eikä osaa ennakoida, miten se lapsiin vaikuttaa. Meillä on uusi jännitys maanantaina, kun isommat menevät hoitoon... Toistaiseksi odottavat innolla, mutta ihan varmasti on myös stressaavaakin.
PoistaNyt on muutes taas rauhallinen koti ja aion mennä keittämään yhden kahvikupillisen. Katsotaan, koska sen juon... Juodaan niitä kuumia kahveja sitten eläkkeellä! ;D