2 kuukautta vauva-arkea

En oo kauheasti kertonut konkreettisella tasolla arjesta vauvan kanssa. Mutta kirjoitanpa nyt, jotta on itsellekin tallessa kuvaus tästäkin vaiheesta, joka on aika kiva ja ihana. En yleensä harrasta maratontekstejä, mutta nyt taidan päästää tähän tiivistämättä kaiken, mikä mieleen tulee.

Pikku-Miuku nukkuu yönsä hyvin, jopa yhden syötön (ja sen yhteydessä noin tunnin valvomisen) taktiikalla. Tosin viimeyönä vispaamisen oppineet kädet häiritsivät ja hän heräili pitkin yötä omiin töhötyksiinsä. Aamulla noustaan kahdeksan ja yhdeksän välillä, tällä viikolla tyhjään taloon, josta muut ovat juuri lähteneet töihin ja päiväkotiin. Syödään jotain pientä aamupalaa ensinälkään ja katsellaan telkkarista Astral TV:tä (noloa) tai jotain muuta hiljaista aamuaurinkoon sopivaa puolella silmällä seurattavaa. Puen päälleni jotain hassua, mistä pidän, mutta missä en kehtaisi lähteä kaupungille. Kuten sen pantterikuvioisen nilkkapituisen neuletakin tai pelkän valkoisen alushameen, jossa on näppärä nappilista imetystä varten. Mitään ihmeellistä ei tässä vaiheessa ehdi tehdä, koska vauva jaksaa olla hereillä tunnin, ja sitten jo mennäänkin päiväunille ulos. Yleensä nukahtaa viimeistään postilaatikolla, joten en turhaan tee pidempää lenkkiä, vaan tulen sisälle tekemään hommia. (Tai kuten tänään, kirjoittamaan blogia.)

Päiväuniaikana keitän ihan ensin kahvit ja järjestän itselleni fiilistelyhetken. Ajattelin tehdä jatkossakin samoin, kuin tällä viikolla: kirjoitan sunnuntaina listan asioista (myös ne itsestäänselvät hommat), jotka haluaisin saada viikon aikana tehtyä. Tällä viikolla oon mankeloinut, siivonnut, pyykännyt, tiskaillut, vaihtanut lakanoita jne. Vielä olisi vessojen pesu ja lasten vaatekaappien järjestäminen rastittamatta to do -listalta. Vaatekaapit taitavat kyllä jäädä myöhemmäksi...

Vauva nukkuu 2-3½ tuntia, joskin käyn vähän väliä tarkistamassa, ettei ole kuumissaan ja että kaikki on muutenkin hyvin. Kun herää, siirryn sohvalle katsomaan Gleetä ja imettämään. Ruoan jälkeen hän onkin ensimmäistä kertaa päivän aikana virkeä ja viihtyy sitterissä tai lattialla seuraamassa mun puuhia. Tässä vaiheessa yritän muistaa hartiajumpan.

Mitään temppuja ei meidän parikuinen vielä osaa. Hymyillyt on kylläkin ihan vastasyntyneestä asti, ihan muka katsekontakia ottaen, vaikka oppaat väittävätkin, ettei ne vielä silloin osaa. Mulle nuo hymyt on kuitenkin menneet ihan täydestä. Toki niissä on päivä päivältä enemmän persoonaa mukana, mikä tietenkin sykähdyttää taas uudella tavalla. Eilen Miukunen tuntui tiedostavan uudella tasolla kätensä, ja nyt ne ovat tosiaan yötä myöden vispanneet villisti. Mikä vähän hämmentää häntä itseään, reppana. Kun vähän on holtitonta vielä. Joskin aika näppärästi jo nyrkki menee suuhun!

Kooltaan tämä kolmas on edellisiä reippaasti isompi. Mietinkin, että oonkohan ollut vain niin paljon rennompi, että maitoakin on tullut enemmän? Keskimmäinen, se jota täällä blogissa usein Pikkiriikkiseksi nimitän, oli puolivuotiaana saman kokoinen, kuin tämä nyt ( + 5kg). Mutta hän siis olikin superpikkuinen, ja tämä nyt paremminkin "normaali".

Muu perhe tulee kotiin kolmen ja neljän välillä. Energiamäärä talossa lisääntyy moninkertaiseksi, ja mun pitäisi opetella valmistautumaan siihen jo etukäteen. Etten ärsyyntyisi kiukutteluista tai siitä, että päivän aikana siivoamani talo on vartissa sekaisin. Tähän aikaan vauva ei yleensä enää tahdo nukahtaa pitkille unille, joten oon aika kiinni sen hoitamisessa: syödään, sylitellään ja torkutaan iltaan. Isommat viipottavat ulkona. Joinain iltoina istutaan kyllä Pikkukakkosen aikaan porukalla kylki kyljessä sohvalla.

Isommat lapset menevät puoli yhdeksään mennessä nukkumaan. Olen yrittänyt pitää kiinni tavasta, että minä lukisin iltasadun. Kun aika noiden kanssa on niin "keskittymätöntä" muuten. Luetaan satu, lauletaan molempien valitsemat iltalaulut ja jutellaan vielä päivän tapahtumista. Sitten siirryn tankkailemaan telkkarin ääreen vauvasen kanssa yötä varten. Hän puolestaan nukahtaa tällä hetkellä noin klo 22-00. Itse puuhailen vielä omiani hetken ja yritän päästä puolen yön aikaan itsekin nukkumaan. Kun kerran yöt ovat olleet toistaiseksi (pitäisi kai koputtaa puuta) helppoja ja pitkiä, on uskaltanut venyttää omaa yötä vähän pidemmälle. Illat on aina olleet mun puuhasteluaikaani, ja saatan tuohon aikaan vielä alkaa ommella tai siivota.

Tällä hetkellä on siis menossa tällainen vaihe ja arki vauvan kanssa tuntuu sujuvalta ja mukavalta. Vastapainoksi tällaisille päiville ovat sitten ne, kun isommatkin lapset ovat kotona. Niinä päivinä voin skipata suuren osan kotitöistä ja järjestyksenpidosta, koska tiedän, että niillekin hommille on oma aikansa. Tämä järjestely on ollut kaikkien kannalta oikea ratkaisu. Ainakin nyt tuntuu siltä. 

Elämä on kivaa.