Oon kokenut taas olevani sosiaalisesti tosi kömpelö ja töksähtelevä. Liekö syynä keskittymiskyvyn puute, jota vauvailu ja raskaana oleminen tuntuvat aina aiheuttavan...
Sanon puolikkaita, järjettömiä lauseita ja juttuja, jotka jälkikäteen ajateltuina kuulostavat tökeröiltä. Esimerkiksi lapsettomuutta surevalle saatan möläyttää, kuinka helposti meillä on nämä hommat menneet ja isoja imetysvaikeuksia potevalle saatan valitella mitättömiä mutkia imetystaipaleellani.
Kuulen kyllä, mistä juttukaveri puhuu, ja myötäelän ilot ja surut, mutten osaa muotoilla keskittymisvaikeuksissani sopivia tai edes järkeviä lauseita takaisin. Välillä hävettää jälkikäteen niin paljon. Yön pimeinä tunteina on vasta kunnolla aikaa käydä läpi aiemmin käytyjä keskusteluja...
Toivottavasti en oo loukannut ketään rönsyilevillä lörpötyksilläni, epäsopivilla puheenaiheilla tai ajattelemattomilla mielipiteillä. Ei todellakaan oo ollut tarkoitus. Yritän keskittyä jatkossa paremmin siihen, mitä vastaan.
Kuvassa kukkii rönsylilja. Olkoon omakuvana tällä kertaa.
Mulla on mennyt joka mukelon jälkeen sellainen nelisen kuukautta ennen kuin päässä on ollut ensimmäistäkään järjenhiukkasta. Kyl ne sosiaaliset taidot takaisin tulee, kunhan hormonit tasaantuu ja nukkuakin joskus saa... Siihen saakka toivotaan lähellä oleville ymmärrystä. Pikkuvauva aikana sitä nyt vaan on vähän höpsähtänyt ja omassa kuplassa. Kuuluu ollakin.
VastaaPoistaNiinpä, toivotaan, että kanssakeskustelijat ymmärtävät ja muistavat omalta kohdaltaan, että äiti-ihmisen kanssa voi olla vähän vaikea keskustella viisaita. ;D Tuo kupla on kyllä niin osuva ja kuvaava ilmaus! :D
Poista