Viimeiset viisi kilometriä on aina pitkät niin...

Ilmeisesti tänään annoin itselleni luvan taas pitkästä aikaa oikein väsähtää. On ollut hirmuisen reipas olo pitkään. Tänään sitten taas pienokaiset narisivat ja ulisivat, toinen nukkui helteen takia pieniä pätkiä vain ja oli tietenkin sitten koko ajan väsynyt. Muutenkaan hermot ei saaneet sekunnin rauhaa. Ja mietityttää typerät Kela- ja työkkärikuviotkin, joita en oo jaksanut ajoissa hoitaa ja saan siksi vähemmän rahaa, kuulemma. Mieskin otti hermoon. Hyttysistä ja niiden puremista puhumattakaan. Riepoo vähän kaikki nyt. Paitsi säät, sentään. Niin kuin aina, lysähdän heti, kun mahdollista. Oikeastaanhan se olisi vasta huomenna klo 12, mutta otin varaslähdön.

Mutta kaipaa mr Piikin lomaa. Tiskasi tänään puhdasta, kaapista ottamaansa paistinpannua. On tainnut jäädä päälle oletus, että ruoanlaitto pitää aloittaa tiskaamalla. Kotikin repsottaa meidän muiden ohella. Ja minä toivotin Tyttärelle iltalaulun jälkeen "kauniita munia".

Että kyllä kiitos, ottaisimme tähän väliin yhden loman. Pitkän.

Sitä ennen: Kauniita munia.
(Toivottavasti ei semmoisia viimeöisenlaisia, jossa olin menossa tuhkattavaksi, elävänä. Ja sanoivat, että se on nopee juttu, yleensä se sattuu vain about puoli tuntia tai tunnin.)

Leikkimökkipuuhastelua

Vihjailin täällä, että mulla on projekti meneillään. Kysehän on siis leikkimökistä, tästä.

Tarkoitus oli laittaa kaikki vimpanpäälle valmiiksi, viedä vielä Marimekon automuki, Upeita Sisustustyynyjä ja muuta Komeaa Rekvisiittaa, ihan vain blogikuvissa rehvastelua varten. No, en malttanut odottaa, että mökki olisi niin valmis, vaan esittelen heti ensirymsteerauksen lopputulokset (tai kalusteet kyllä vaihtoivat paikkoja kuvaustilanteiden välilläkin). Parempi näin, koska näyttää tälleenkin aika kivalta.

Olen siis tyytyväinen.

Omatekemä kanavatyö, Heidi 7v.
Tästä poimin väriteeman, joka kyllä soveltui matkan varrella, tietenkin.

Kirpparilöydöt:
Hella 4€ (mr Pii fiksasi), puhelin 1€

Neiti somistaa mr Piin tekemää penkkiä pyllyalustoilla.
Poika nimesi heti värien mukaan, mikä kuuluu kellekin.

Kaksi tarpeellista.

Löysinpäs ihania kankaita, kaupasta ja kaapista!
Pitsiliinoihin sain sopivasti purkaa virkkuuvimmaa ja
kaapistakin löytyi juuri oikean värisiä lankoja.

Väkersin tilkuista lintukoristeen, joka lentää narusta vetämällä.
Omasta päästä, suhteellisen makee siihen nähden.
(Ei näköjään näy muissa kuvissa, mutta lentää keskikatossa.)

Blogibingossa olisi varmaan viirinauha yhtenä rastittavana. No, check!

Ja vielä jotain, mikä saa ajatuksen syksystä tuntumaan edes jotakuinkin kivalta.

Maailman syvimmältä

Kunpa kaikki maailman ihmiset rakastaisivat lapsiani niin kuin minä rakastan. Tai edes puoliksi yhtä paljon. Kunpa kukaan ei ikinä rikkoisi niitä kiusaamalla... Voisinpa itse rakastaa kaikkia maailman ihmisiä edes puoliksi niin, kuin omia lapsiani. Ja jaksaisinpa puolustaa jokaista heikompaa, kuin puolustaisin omaani. Kunpa voisimme nähdä jokaisessa ihmisessä sen Pienen Viattoman, hauraan ihmistaimen, joka onnellisena lepää turvallisuudentunteessa äidin sylissä.

Koulukiusaaminen on maailman syvimmältä perseestä. Kiusaajat ovat typeristä typerimpiä. Itsetunto-ongelmiaan peitteleviä tunnevammaisia törppöjä, joilla on liikaa valtaa ja karismaa henkiseen tasoonsa nähden. (...Tai sitten kilttejä opettajan lellikkejä, kuten minä...) Säälin niitä, jotka eivät vielä aikuisenakaan tajua hävetä sitä, mitä ovat toisille kiusaamisella aiheuttaneet.

Ja oikeasti ihmettelen, eikö sellaisen ihmisen mieleen hiivi yön pimeinä tunteina, että vuosikausien piinaaminen ei voi olla oikein. Eikö se omatunto koskaan kolkuta niin kovaa, että vallantunteen ääni vaimenisi, ja pakottaisi nöyrtymään? Jollei pyytämään anteeksi, niin ainakin lopettamaan kiusaamisen.

Haluaisin kirjoittaa tästä niin paljon, mutta lauseista tulee tyhmiä, kuten huomaatte. Tunne on liian iso ja jytisevä välitettäväksi mun kirjoitustaidoillani. (Henkilökohtainen kokemukseni rajoittuu kuitenkin vain yksittäistapauksiin asian kummaltakin puolelta, jos sitä mietitte.)

Mitä voin tehdä opettajana kitkeäkseni kiusaamisen? Ja vielä tärkeämpi kysymys: mitä voin tehdä äitinä, ettei lapseni ala kiusata? Ja miten opetan heidät kestämään senkin, kun joku sanoo tyhmäksi?

Punaista, vihreää, sinistä ja 6l valkoista

Iloista puuhastelua meneillään. Arvaatte varmaan, mihin liittyy.

Kerron tarkemmin, kun on valmista.

Muusinjämärieskat

Kuten tiedätte, en hirveästi jakele reseptejä, mutta tämän jaan. Teen nykyään aina ekstra-annoksen perunamuusia, siinä toivossa, että sitä jäisi vähän yli. Ja illalla pyöräytän niistä pikaiset rieskat:

muusin loput

saman verran jauhoja

ripaus suolaa

muna 

(mulla on yleensä n. 3dl muusia + 3dl jauhoja, siihen määrään 1 muna on sopiva.)

Kaikki ainekset suurinpiirtein sekaisin ja pyöritellään pellille palloiksi. Painellaan lyttyyn ja sörkitään haarukalla.

250 asteessa n. 15 minuuttia.

Syödään lämpimänä sulavan voisilmän kanssa. Nampsis.
(Lopputulokseen varmaan vaikuttaa paljon alkuperäisen muusin rakenne. Mun muusi on yleensä aika rasvaista.)

Pikkuapulaisia riittää!
Tässä taidetaan jo leipoa piirakkaa, mutta kelpaa leivontakuvitukseksi.

Virkkuuta ja farkkua

Tadaa.
Tuunasin Pojan vanhasta piposta Tytölle kesäpipon Lindexin rintaneula(/hiuskoriste)kukalla. Kuten näette, suojaa hienosti silmiä auringolta. Tämä on ollut varmaankin koko viikon päässä: joka säähän ja joka asuun sopiva söpöyttäjä. Helteistä huolimatta ei oo päikkäreilläkään hionnut pää. Tämä on tämmöinen ihan perus Kotiväki-virkkaus, malli omasta päästä.

Juhlamekon (ei kuvassa) rinnukseen virkkasin vähän nätimmän tuttilenkin. Vaihtoehtoiset lenkit olis olleet kirkkaansininen kukkakömpelys ja SM-liiga-aiheinen keltainen. Jotenkin ei istuneet muuhun juhlastailiin ne...

Ja sitten kuvasin samaan syssyyn itseni. Kaipailin niitä kesävaatteita, ja löysin farkkushortsit, jipii! Olin ajatellut, ettei semmoisia saa aikuisille reisille pukea, mutta nämäpä istuikin siististi. Ei kinnaa, eikä oo ihan mummomittaisetkaan. Suosittelen siis kuulkaas ihan Prismaa ja Madonna-mallistoa. Nämä taitaa olla ne housut, joita en malttaisi laittaa koko kesänä pesukoneeseenkaan. Vielä vähän väriä koipiin, niin istuu entistä paremmin.

Voitko kuivata mun kyyneleet?

Äitii, äitiii, äääää, en halua, yhyy, yäää, vinkuvonku miumau. (Vähän kiljuntaa ja itkua sekaan.)

Argh. (Pinna kiristyy.)

Äitiiiiii, yääää, miksi sä oot tommonen hermostunut?

No mäkin oon nyt vähän pahalla tuulella. (Ja kun sä vingut koko ajan.)

Väääääää, en halua syödäääää! Ei mennä ulooooos. En halua sisäääään. Yäääää! Haluan karvasaappaat! Yhy-yhy-byäää!

Voitko nyt lopettaa sen marisemisen? (Tai jotain muuta yhtä rakentavaa palautetta.)

Yääää, älä ole hemmostunut. Niisk...

No yritetään. (Otsaryppyjen rentoutus ja väännetty virnistys, joka oikeastaan auttaa vähän.)

Vyhyyyy, byääää.... nyyh... niisk... ...Äiti, voitko kuivata mun kyyneleet?

Aww... Voin toki, murunen. (Pusipusi.)



Ja sama uudestaan puolen tunnin päästä.

Mutta ei tänään. Tänään vietettiin spesiaalipäivää. Mutta kirjoittelen siitä sitten, kun keksin jonkun punaisen langan. Nyt julkaisen vain toissapäiväisen valivali-muistiinpanon. Ihan vain siihen piirtämäni itseäni puhuttelevan kuvan takia. Kuinka ruma onkaan Murjottava Mutsi.

Teloskooppisia junia

Meillä on leikkimökki. Siellä ei ole mitään. Paitsi nuhjuinen pöytä, muutama likainen muovikippo ja pari edellisten asukkaiden jättämää pikkuasiaa. Kävyt ja ampiaisenraadot lakaisin pois, mutta jotain muutakin pitäisi kehittää, että se olisi viihtyisä.

Kysyin pojan mielipidettä sisustuksesta. Joitain teloskooppisia junia voitais hommata. Semmoisia likaisia teloskooppisia junia. Ois pitänyt muistaa, ettei miesten kanssa kannata keskustella sisustusasioista.

(Onko muuten kukaan keksinyt syytä/ratkaisua siihen, että Blogger lataa kuvia ihan järjettömän kauan, jos ollenkaan?)

Mikä kesä!

Tästä kesä voi alkaa, ja mitenkäs se laulu sitten jatkuikaan...

Yksi kesän parhaista jutuista: pyykki kuivaa ulkona melkein minuutissa!
Tänään ja eilen pesty yhteensä 6 koneellista.

Piha herää.
Ai meillä on tällaistakin? Tontin reunalta putkahti kerrottua valkovuokkoa.
Kukkapenkistä puskee itse istutetut tulppaanit. Sainpa asennettua multaan tuliaissiemenetkin.

Grillataan ja syödään ulkona.
Arvaa, mikä "tarjoiluehdotuksista" on mr Piin ratkaisu...

Muuten, millaisia vaatteita te naiset käytätte kesäisin? Ja jos olisin trendeistä kiinnostunut, niin kysyisin, että millaisia vaatteita käytetään kesällä 2013? Pari kesää meni äitiysvaatteissa ja Se Yksi Välikesä oli kai vaan kylmä.  En muista. Oli syy mikä vain, niin mulla ei tunnu olevan mitään hellekelpoista.

Lintuviikko

Kuulin Lintuihmisiltä, että tällä viikolla vietetään Birdlifen Lasten lintuviikkoa. Piti kuuklailla lisätietoja, ja ihan innostuin aiheesta! Linkin takaa löytyy vinkkejä ope- ja kotiäitiystäville. Osallistuminen ei edellytä ennakkoilmoittautumista, vaan pelkän raportoinnin. Palkintojakin on osallistujille luvassa. Kurkkaakurkkaa, ja osallistu! Tämä on oikeastaan jopa haaste.

Meidän bongaajalle pitäisi ainakin opettaa vähän luontokäytöstapoja (ja siinä ohella liikenneturvallisuutta), kun bongatut lajit aiheuttavat lähinnä "MINÄ NAPPAAN SEN!" -huutojuoksua. Tässä sulhaspoika nappaamassa toissapäivänä sinitiaista. Ja minä SAIN NAPATTUA KUVAN!! Tilanne oli äkkiä ohi, joten sikäli siistiä, että tilannekuva epäonnistui vain osittain.

Kummituskarkote

Erään mielikuvitus laukkaa. Kummitukset häiritsevät öisin, kurkkivat metsästä. Mäyrätkin ovat kummituksia kuulemma. Poroja ja hirviöitä pitää pelätä. Möröistä puhumattakaan.

Aikani jankutin kärsivällisesti, ettei niitä ole olemassakaan, päivästä toiseen. Kunnes lopulta ehdotin, että askarrellaan Kummituskarkotetta. Tää on sitten tämmönen leikki vaan, eikö? No, ei se ihan leikiltä tunnu, kun Murunen ihan tosissaan ripottelee karkotetta koko perheen tyynyjen päälle ja ovensuille. Liikuttavaa ja suloista, mutta vähän tuntuu äidistä pahaltakin. Oiskohan näin saanut tehdä ja sanoa? Teinkö juuri kummitukset todellisiksi? Mutta kun karkote kuitenkin näyttää toimivan...

Millaista kummituskasvatusta teillä sovelletaan?

Kummituskarkote:

pieniä kultaisia lasihelmiä (koska kummitukset pelkäävät valoa)

kiiltäviä paljetteja (että pelästyvät omaa peilikuvaansa)

punaisia puuhelmiä (koska rakkaushan on niiden mielestä ällöttävää)

kukkahelmi (koska ne inhoavat kaikkea kaunista)

paljon puuhelmiä (rohkeuden helmiä)

pari valkoista helmeä (suojeluksen helmiä)

Tästä kuuluu oikeasti tosi kaunis ääni.

Sitä paitsi mäkin pelkään kummituksia...

Kirjosiepponaapurit

Vuosia sitten polttareissani tein linnunpöntön (tai no, puuseppäserkku oikeastaan teki). Tänä keväänä se viritettiin takapihalle ja herätti kovasti kiinnostusta takametsämme linnustossa. Tikka, närhet ja tintit ihmettelivät kukin vuorollaan uutta hökötystä. En tiedä, käytiinkö talosta kovaakin tarjouskauppaa, mutta tinttikiinnostuksesta huolimatta sisustushommiin on ruvennut kirjosieppopariskunta. Pojalla oli vaikeuksia oppia uusi laji: kinkasieppo, pirjosieppo ja lopulta ärrättä kingjosieppo.

Kun lähdin kiikuttamaan kameraa takaisin sisälle, hoksasin ikkunaheijastukseni hauskan väriseksi. Ihan kuin oisin jopa miettinyt, mitä laitan päälleni. Mutta hyh, en sentään. Ylipirteähkö tyyli syntyi about näin:

jotain jalkaan, on kylmä - ekat löytyvät sukkikset

pitäiskö ettiä joku hame tälle päivälle -ajatus jäi puolitiehen: alushameeseen.

hrrr, muka kylmä -lattiamyttynä löytyvä eilinen neule on sopivasti puolisuttuinen, jatkan suttaamista vielä yhden päivän.

kaamea kökkötukka -kukkapannalla kutrit kiikkiin

Valmis.

Pimukin mätsää.

Näyttää kesältä, tuntuu kesältä ja tuoksuukin. Ihanaa. Ihanaa, ihan törkeän ihanaa. 

Paitsi että nielua kutittaa viimekeväiseen tapaan. Hmph, en haluaisi tästä mitään tapaa, kun ei aiemminkaan oo ollut tapana...

Joka iikan PowerPark

Suosittelen teille ylpeänä kesälomakohdetta. Tätä (melkein)paikallista ihmeellisyyttämme, Etelä-Pohjanmaan yllättävintä turistikohdetta, nähtävyyttä suorastaan. Alahärmän PowerParkia.

Itselle paikka on tuttu jo monen vuoden takaa, siitä pienestä muutaman laitteen huvipuistosta asti. Tänä vuonna toukokuun aukiolopäivinä huvipuistoon on ilmainen sisäänpääsy, joten ehdottomasti kannattaa piipahtaa! Mekin ollaan jo kahdesti hyödynnetty mahdollisuutta nauttia värien ja kiljunnantäyteisestä iloisesta ympäristöstä.

Omat lapsoset on vielä niin pieniä, etteivät laitteisiin vingu, mutta nauttivat kyllä. "Äiti kato tota junaa (vuoristorataa)! Minä en halua mennä sillä. Meneekö se Seinäjoen juna noin?" Juu ei mene, mutta hyvä kun kysyit. Voisi olla vaikea selvittää syytä, miksei Poika aikanaan uskaltaudu junamatkoille. Ilmaista puuhaakin löytyi mukavasti: meidän Melkeinkolmevuotias nautti hiekkalaatikkokaivurin kyydissä istumisesta (rahalla sillä olisi saanut jopa kaivettua!), valtavasta kiipeilytelineliukumäkihärvelistä, Röllikylästä ja hauskasta Kidiustalosta. Ja sitten tietysti tuijotettiin niitä vuoristoratoja mennen tullen kauhistellen.

Avajaiset 29.4.2012

Avajaiset 1.5.2013

Pienille vierailijoille kyllä olisi tarjolla hyvinkin kattavasti laitteita. Omamme kävi tosiaan yhdessä, ja ...no, ei sitten halunnut enää toiseen. Isommille laitteita on myös yllinkyllin, ja ymmärtääkseni tulossa koko ajan lisää. Omat ehdottomat suosikkini ovat Giant wheel, Devil's mine hotel (oikeesti!) ja Joyride. Ja sitten, ah, puinen vuoristorata (Thunderbird), joka nettisivujen perusteella on maailman 10. paras vuoristorata ja Suomen parhaita huvipuistolaitteita. Uskon ja allekirjoitan. Ja menen uudestaan jonoon. Ja kolmannen ja neljännen kerran.

Käykäähän löytämässä omat suosikkinne! Rannekkeiden hinnat ovat tietenkin vuosien (ja suosion) myötä nousseet, mutta verrattuna muihin isoihin huvipuistoihin ovat ihan kohtuulliset edelleen. Keskelle peltoa rakennetussa huvipuistossa käy kokemukseni mukaan aina kova tuuli. Eli tukka ponnarille ja säänkestävä vaatetus takaa, ettei fiilis lopahda tuiverruksessa. Ja jos on herkkä pää, niin fiilis voi lopahtaa myös La Paloman takia. Henkilökohtaisista lähtökohdistani se on ainoa laite, jota en suosittele.

Ollaan vielä ainakin kerran menossa tulevana kesänä. Minä ja mr Pii kahdestaan, että päästään laitteisiinkin. Pitää vain toivoa, ettei kauheesti oo vanhoja oppilaita paikalla, että kehtaa juosta kiljuen laitteesta toiseen. Pitää varmaan ottaa rekvisiitaksi joitain (vähän omia lapsia itsenäisempiä) alaikäisiä sukulaislapsia, niin kuin menneinäkin kesinä...

Tsekkaa vielä laitevalikoima täältä ja varsinkin toukokuussa poikkeukselliset aukiolopäivät täältä. Ja sitten vaan mukavia hurvitteluja!

Neuloin Neitiselle

Tein Prinsessaunelmahömpötyksen, ja aloin haaveilla kaveriksi pitkää harmaata neuletta.
Sainpas aikaiseksi!

Toivon, että tuli pitkäikäinen: hihoissa on pituutta ja nyt on tunikatyyliin ylipitkä. Uskoisin, että leveyskin antaa periksi tarvittaessa, jos nyt olettaisi neitosen jossain vaiheessa spurttaavan tuon kasvukautensakin kanssa. Ja jos ei spurttaa, niin sittenpä vasta onkin pitkä käyttöaika. Lankana Novitan Ipana, iiiihanan tuntuinen ja iiiiiihanan värinen hohtavan harmaa, mutta 100% akryyli vähän mietityttää..

Omasta päästä tein, ja välillä uudelleen alusta alkaen. Kuvia yritin virittää tähän useammankin, mutta tolkuttomasta ajankäytöstä huolimatta en saa ladattua kuin tämän ainokaisen. Onneksi sentään tämmöisen söpön. Katsotaan, jos huomenna onnistuisi ladata pari lisää.

---

Noin, nyt tulee extrakuvia. Oli vähän vauhdikas malli. Esitteli kaikki hienot muuvinsa pikavauhdilla.

Virkattu kukka, kyydissä (toistaiseksi ainakin) vain tahdonvoimalla.
Ohjeen bongasin täältä.

Purnukkapäivä

Tykkään kauheasti kirkkaasta lasista. Äh, kuulostaa huonolta tykkäämisen kohteelta, mutten osaa muotoilla paremminkaan. Nämä lasipurkit näyttävät nyt olevan in ja meillekin on tullut muutama sellainen. Mummilla oli aikoinaan tämmöisissä lasipurkeissa tarjolla Ukin lemppareita: vihreitä kuulia ja lakuja. Mitä muuta näissä voisi säilyttää?

Äitienpäivälahjapurnukka ja ihanan pehmeää Ipana-lankaa.
(Tiedättekö muuten, miten kestää käytössä ko. akryylilanka?)

 Tuliaisena saatu ihana purkki.
Tämänhetkisenä sisältönä keskeneräinen virkkuu.

Löysin tiesmihintarkoitukseenostettuja pinkkejä hiustouhuja vuosien takaa.
Nyt ne odottelevat purkissa, että Prinsessa saisi kutrit.

Kantakahvila on nätti. Olisin halunnut kuvata keksipurkkeja tämän aikaisemmin aloittamani "purkkipostauksen" jatkoksi. En kehdannut, joten ei nyt tule tämän yhtenäisempää teemaa, vaan tämmöisen aasinsillan kautta yhdistän lasipurkkien perään tämänpäiväisen kahvilavisiittimme.

Äiti, mennään tonne, siellä tulee tahmaset kädet!

En ollutkaan tajunnut ennen pojan mennäänkö nyt kahvilaan -kysymystä, että meille on tullut perinne käydä neuvolan jälkeen kahvilla. Hauska perinne paitsi omasta, näköjään myös pienten mielestä. 

Mitä teidän kantakahvilassanne saa 4,7 €:lla? Meillä berliininmunkin, kahvin, pillimehun ja pullean kaurakeksin. Ja juttuseuraa emännästä ja naapuripöydän eläkeläispariskunnasta.

Mökin värejä ja yksi Nuttu

Käväistiin mökillä. Pöpö tuli matkalaukussa mukaan, senkin rontti... Alan olla vähän väsähtänyt kipeisiin perheenjäseniin ja jännitän, ollaanko ensi viikonloppuna terveitä. Olisi ihan pakko olla!

Muut teki hommia, mulla jatkui kotiarkityöt: vaipanvaihtoa, päiväuninukutusta, iltanukutusta, syöttämistä... Onneksi oli lisäsylejä ja viihdyttäviä kummeja ja vanhuksia. Sain siis myös istuskella sohvalla ja neuloa.

Tähtimökin kevätsiivot, Poika ja Kummitäti

Neuloin nutun, ootteko te neuloneet? Neulokaa! (Lisätietoja täältä.) En ole varma, tuliko tästä oikeanlainen, vaikka kovasti ohjeita seurasinkin.

Ensimmäisenä aamuna herättiin Pikki Riikkisen kanssa aikaisin ja käytiin laiturilla kuuntelemassa joutsenten kaakatusta aamu-usvassa. Ihmeellistä.

Mökin väri- ja tavarakylläisyyden takia kotiin tullessa katselin seiniä ja katonrajoja miettien, että mitä täällä on tapahtunut, mitä puuttuu. Ei kai kuitenkaan mitään. Täällä on vain vähän tyhjää vielä, melkein vuoden asumisen jälkeenkin.

Mielettömän isoja pikkuasioita

Mieletöntä, että oma lapsi opettelee ajamaan polkupyörällä.
Mieletöntä, kun se tutustuu tosta vaan talviunilta heränneisiin naapureihin.
Mieletöntä, että Pikki Riikkinen osaa matkia mun "tättättäätä", "ää-äätä" ja päristelyä ihan samoilla äänenpainoilla.
Mieletöntä, että se polkupyörä on mun vanha. Että se on säästetty ja että mr Pii kunnosti sen. Ja miten ylpeä Poika onkaan.
Mieletöntä, kun noi pienet leikkivät keskenään.
Mieletöntä, kesä!
Mieletöntä, miten pitkät silmäripset meidän perheen kaikilla-muilla-paitsi-mulla on.
Mieletöntä, mikä hetki: oma kahvimuki, oma koti, omat lapset, viesti omalta mieheltä ja hetki omaa aikaa. Ja ikkunan takana mustarastaspariskuntakin puuhastelee leppoisasti. Rouva tekee pihahommia ja ukko päivystää kivellä.
Ja mieletöntä, miten oikeassa Poika onkaan, kun se iltapalapöydässä kallistaa päätään ja toteaa murjottavalle äidille, että "meetkö sitten ilman iltapalaa nukkumaan". En mennyt ja lakkasin murjottamasta.
Mieletöntä, miten mun sydän oikein pamppailee!

"Katso tänne", sanoo Kesäaurinko, ja minähän katson.

Mulla on muuten fiilis, että Se Pöpö on vielä jossain sohvan takana piileskelemässä ja haluaa leikkiä... Katotaan...

Pöpö

Ihan oikeasti! Miten meillä voi taas olla Joku Pöpö talossa? 

En sanoisi, että kovin reilua. Saati että yhtään mukavaa.

Heippa! Saanko tulla taas teille leikkimään?
Toki, alota vaikka ton pienimmän kanssa, katotaan sitten, kuka jatkaa.

Orkidean (ja muiden) kuulumiset

Katsokaa!

Tämän on Ihan Oikeasti Sama Kukka, kuin täällä. Se ihan oikeasti on kukkinut koko kolme kuukautta ja puskee koko ajan lisää nuppua!

Silmän Ilo, Ihanainen.

Ihmisillekin kuuluu kevättä, eli hyvää.

Leikkasin vahingossa miehen "tynnyrin" (lapsi-suomi sanakirjasta voi katsoa, että se tarkoittaa ponnaria/nutturaa) pois ja nyt mulla on lyhyttukkainen mies. Pienimmäisten päikkärit menevät useimpina päivinä ristiin: eivät juuri näe toisiaan ja työllistävät mut tauotta. Mutta saavatpa ainakin laadukasta (?) äiti-lapsiaikaa. Itse diggailen kerhopäivistä. Mulla on kavereita, isoveljellä on kavereita ja pikkusiskokin jo bondaa.