19.3.2013

Vartin hölinöiden jälkinolostelut



Eilisestä asti oon mielessäni pyöritellyt vartin kestänyttä keskustelua ja nolostellut mieleen palanneita lauseitani korvat punaisina.

Yksi kamalimmista tilanteista, johon mut voi laittaa, on kysellä sarjatulena kysymyksiä (tällä hetkellä aivan vieraasta aihepiiristä) ja antaa sitten kuitenkin liikaa aikaa vastata. Hiljaisuus pelottaa ja tunnen olevani siitä vastuussa, joten täytän sen höntillä lörpöttelyllä ja ajattelemattomilla kommenteilla.  Ja aina väliin jäädyn, mutta sen sijaan, että olisin ihan hiljaa, sanon jotain taas ihan hönöä mukahauskaa.

Miksei työhaastattelua voi suorittaa kirjallisesti?

Sitä paitsi on ihan tyhmää, että nyt mulla on hirveä hinku tulla valituksi. En tiedä, enkö vain halua "hävitä", vai mitä, kun oikeasti en edelleenkään yhtään ole varma, haluanko kuitenkin olla vielä ensi syksynä kotona...




Tällainen olo mulla nyt on.
(Kuva napattu Pojan leikeistä, siinä lomassa, kun molemmin naurettiin katketaksemme)




11 kommenttia:

  1. Kuulostaa kyllä tutulta, tuo hiljaisuuden täyttäminen ihmeellisellä hölinällä, jota sitten pitää kuunnella omassa päässään vielä pitkään jälkeen päin. Aika lyhyt oli haastattelu, missä olit?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja vielä lisään, ettei tosiaan oo kyllä tuosta haastatteluhölinästä kauheesti kokoemusta viimeajoilta, ei siis yhtään, mutta toiveissa kyllä olis edes vähän.

      Poista
    2. Ihan näitä tuttuja juttuja täältä kotokaupungista haeskelin, kaikenlaisia. Aattelin, et semmonen muistintyhjentäjä ois hyvä, ei tarvitsis turhia kelailla! Toivottavasti saat vastaavia noloja kokemuksia tässä pikapuoliin. ;)

      Poista
    3. Niin, että lähinnä sitä paikkakuntaa aattelinkin. Noloja kokemuksia odotellessa...

      Poista
  2. Mietin kans että olisko sukuvika. VAikken oo kovin mones työhaastattelus eläissäni ollutkaa,mutta muuten joskus hävettää jotkut virallisetkijutustelut,kun ei osaa olla asiallinen ja fiksu. Mutta eikös työhaastattelus pidäkin olla oma itsensä ja luonnollinen.:)

    VastaaPoista
  3. Sopivasti kuuntelen exitin,"minne elämä vie" -kappaletta,hmmm!hyvin laulaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo no en ainakaan kovin tosikkoa kuvaa itsestäni antanut, mutta voi olla, etten myöskään vakavastiotettavaa, loogista tai viisasta. Mutta olkoon.

      Ja kyllä, missä vain voi olla nolo. ;D Tosin sillon ei oo niin väliä lörpöttelylläkään, jos ei oo tarkotus tehdä vaikutusta...

      Poista
  4. Hyvin se meni! Kyllä ne haastattelijat on jo tottuneet jos jonkinlaiseen. Tärkeintä on se mitä sanoo, eikä se miten (hermostuneesti) sanoo. Ja sitäpaitsi, se kuitenkin soittaa sun vanhalle pomolle! Mulla on maanantaina ryhmähaastattelu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No mutta sitäkin suren, että sanoinko ees mitään järkevää! :D Ja vanha pomo oli paikalla (mikä teki tilanteesta himppusen rennomman). Haastattelija siinä kyselikin, että saako vanhoille pomoille soitella, niin saatiin sitten kivasti siinä hihitellä, että ihan vapaasti.

      Mietin koitoksen jälkeen miekkoselleni, että miksei työhaastatteluissakin oo ryhmähaastatteluja! En ookaan kuullut aiemmin, että olisi. Niissä on jotenkin enemmän aikaa miettiä, kun on muitakin puhujia, ja tilanne on jotenkin luontevampi (ehkä?), kun muistuttanee enemmän tavallista keskustelua. Ei oo niin selkeä "minä kysyn - sinä vastaat" -kaava. No, en sitten tiedä. Tsemppiä sulle kovasti maanantaille! :)

      Poista
    2. Jaa, olisko ne ryhmähaastattelut vähän etelän juttu ;) Yks S tuolta Lahesta on ollut jo monessa ryhmähaastattelussa. Mut mun edellinen (silloin kolme vuotta sitten) oli sellanen kummallinen ryhmähaastattelu, että oli kolme kyselijää ja yksi minä.

      Olen edelleen sitä mieltä, että se meni hyvin. Sulla. Kin. :)

      Poista
    3. Sun edellinen ryhmähaastattelu kyllä ei kuulosta kovin kivalta ja rennolta. Mutta juu, meni miten meni, pääasia, että meni jo. Ja hyvä pointti oli tuo aikaisempasi, että ne nyt on varmaan nähneet jos jonkinlaista hölisijää. ;D

      Poista