18.3.2013

Tuhmaikä



Luulin tuossa joku aika sitten, että meillä olisi jo Uhmaikäinen, mutta NYT meillä on. Silloin ei ollut lähellekään.

Onneksi tuo vaihe ei iskenyt syksyllä, olisin varmaan hullujenhuoneella. Ehkä mulla nyt on hippusen verran enemmän energiaa ja kärsivällisyyttä keskittyä Isoveljen temppuiluun, kun Pikkusisko on niin kiitettävästi ottanut edistysaskeleita kohti itsenäistä olemista.

Poika tekee kiusaa. Minkä ehtii. Kaikki tunteet on tuhatkertaisia ja ilokin on hyvin raivokasta. Eli oli sitten hyvällä tai huonolla tuulella, niin aina tulee komennusta ja kieltoa. Joskus rauhoittuu lällyksi, kun Sisko nukkuu ja ollaan kaksin, mutta muuten tuntuu käyvän ihan kierroksilla. Ei ujostele, ei vieraskoreile. On pahankurinen ja testailee rajojaan. Ja yölläkin kiljuu "Mene pois!!!" tai "Minä en HA-lu-A!!!", tai sitten muuten vain karjuu suoraa huutoa.

Mikä on uhmaiän tarkoitus? Löytää omat rajansa? Löytää vanhempien rajat? Tulla rakastetuksi riiviönä? Testailla fyysisyyttä? Opetella näyttämään tunteita? Olisi helpompi (no joo, niin varmaan) suhtautua Raivopäähän, kun tietäisi tämän (onneksi oppikirjanmukaisen) vaiheen perimmäisen funktion.

Tässä jonain iltana kiertelin kotia ja naureskelin kameran takaa "jäähylle" nostettuja leluja. Tällainen uhmaikä täällä meillä. Tai tuhmaikä, niin kuin Tonttu Toljanterilla oli.

Kumivasara takan päällä: tällä testailtiin pariovien laseja.
Legojakoavain ja puulasta hyllyllä: jakoavaimella survottiin ihmisiä ja lastalla huideltiin ihan kaikkea.

Legoautot ylähyllyllä: näillä pamautettiin Pikkusiskoa.

Toinen legoauto samaisella ylähyllyllä: tällä hakattiin raivoisasti lattiaa.


 
Ja sitten kun se rauhoittuu, nukkuu, se yhtäkkiä onkin kilometrin isompi, kuin hetki sitten. Nukkuu pehmoisena myttynä, rakkaana, rentona miehenalkuna, enkä voi olla miettimättä, että siitä tulee jonain päivänä aikuinen.


13 kommenttia:

  1. Sorry mutta mua naurattaa nuo jäähyllä olevat lelut ja syyt. Oikiasti tuo ikä ei oo kiva,mutta ehkä siihen liittyy hitunen mustasukkaisuuttaki. Kunhan vain menis äkkiä ohi ennenku käämit palaa ittellä.Muistan kuinka ihanaa oli tuon ikäisiltä päästä joskus yksin vaikka ruokakauppaan. Huutaiskohan se mulle yhtälujaa,.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo on kyllä varmasti sitäkin, siis mustasukkaisuutta. tosiaankin toivon, että menis äkkiä ohi, tai ainakin että välissä ois vähemmän övereitäkin päiviä. ;D

      Poista
  2. Itku tuli! Ei siitä että toinen on niin raivokas vaan siitä että se on sitten sen jälkeen niin ihana.
    -R

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No vähä samoin siinä itellekin käy. :)

      Poista
  3. Uhmaikä on kyllä ihan kumma juttu. Välillä mäkin oon jo luullut, että pahin olis ohi, kun se uudestaan taas tulee rauhallisen vaiheen jälkeen ja yleensä vielä kahta kauheempana. Mutta ei kai auta muuta ku jaksaa ja yrittää olla se johdonmukainen, rauhallinen, reilu, rakastava ja rajoja asettava vanhempi, vaikka välillä tekisi itsekin mieli olla vaan "EN TAHDO! ENKÄ! EN TEE! EN VARMASTI!". Täytyy kuitenkin yrittää muistaa kumpi meistä oli se 2-vuotias...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo välillä kyllä tulee niin lapsellista vastakommenttia iteltä, että oikein nolottaa. Ammattikasvattaja ja silleen. ;D Tsemppiä meille. :)

      Poista
  4. Elämänmakuista tarinaa sulla. Uhmaiän tarkotuksena on MUN mielestä (ei oppikirjatietoa) oppia sietämään itteään, oppia tunnistamaan tahtoaan, toiveitaan ja tunteitaan sekä ennen kaikkea oppia ymmärtämään, että rakkaudelle ei oo rajoja. Lapsi on rakas, vaikka se möykkää. Vaikka se heittäytyy makaroniksi kaupassa. Vaikka se kiukkupäissään riisuu kaikki jo päälle puetut vaatteet vain siksi, että äiti laittoi kintaan hieman vinoon. Meillä keskimmäisen kunnon uhmis alkas ihan ylläristi kaupan lattialla. Mua vain nauratti lähinnä. Mutta ei naurattanu pitkään aikaan sen jälkeen, herra M kun saattoi huutaa vaikka tunnin suoraa huutoa. Onneksi nuo vaiheet menee ohi ja nyt niitä voi muistella jo hymysuin. Koululaisten kanssa on sit taas omat murheensa.. ;) Tsemppilähetys sinne <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan järkeviltä tarkoituksilta kuulostavat nuo pohtimasi! Yhden keskustelun myötä löydettiin syyksi myös (ihan kasvatusasiantuntijankin korostama) tottelemisen opetteleminen. Kai sitä on pakko käyttäytyä huonosti, jotta tulisi kieltoja ja neuvoja, joita sitten voi opetella tottelemaan. :D

      Kiitos tsemppilähetyksestä! Sulle myös tsemppiä niihin toisenlaisiin koululaismurheisiin, joita en vielä osaa kuvitellakaan! :D

      Poista
  5. Sympatioita ja tsemppiä täältäkin! Kuulostaa niin tutulta vaikka meillä nuo vaiheet ovatkin jo elettynä. Kyllähän se uhma todellakin koettelee ja _todellakin_ kiusan keksimisessä lapsilla osaa olla mielikuvitus ihan rajaton kun sille päälle sattuu. Onneksi on sentään niitä rauhottumisen ja hengähdyksen hetkiäkin ja onneksi uhmaikä menee ohi, ennemmin tai myöhemmin! Se on ihana hetki kun huomaa että vastahankaisesta raivopäästä kuoriutuukin ihan yhteistyökykyinen ja fiksu lapsi ja hyvät hetket alkaa olla voittopuolisesti pinnalla. Voimia:)

    Tykkään blogistasi:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi, kiitos! :) Kehuista ja tsempistä! Tänään on taas ollut aika kiva päivä, mikä tekee koko perheelle hyvää. On välillä tilaa hengittää, itse kullakin. Mutta kieltämättä ajatukset karkaa toivomaan aikaa, jolloin tämä haaste olisi vain hauska kaukainen muisto. Vahvatahtoinen lapsi tuo tulee varmasti aina olemaan, mutta tällä hetkellä se on aivan uuvuttavan ennakoimaton ja arvaamaton. Mutta hyvä kuulla, että muutkin on tämmöisestä selvinneet. ;D

      Poista
  6. Heippa! Meillä on kanssa tuhmaikä alkamassa, ja MLL eräs työntekijä kertoi tästä iästä minun mielestäni ymmärrettävästi. Lapsi alkaa oppia miten tehdään asioita itse, ja haluaa myös testata taitojaan. Samalla lapsi tarvitsee myös tukea, koska liian paljon vastuuta tuntuu pelottavalta. Raivareilla lapsi hakee rajoja, ei voi päättää että laitetaanko paita päälle vai ei, mutta voi päättää että laitetaanko sininen vai vihreä paita.. Uhmaikä on lapsen kehitykselle hyvä, ja enemmän tulisi huolestua jos sen merkkejä ei näy..
    Itsellä on kyllä jo käytössä mantra: "Tämä on vaihe, joka menee ohi" :D

    VOIMIA!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulostaa varsin järkevältä! Itse myös koitan miettiä aina kiukun äärellä, että "tämä on normaalia, tämä on tarpeellista". Usein ei auta. ;D Voimia sinnekin!

      Poista
  7. Apua, eikä! Katoin tänään tuota rönsyliljaa tuossa hyllyn päällä, että kylläpäs osaakin olla ruma, ja vielä noin rumassa purkissa, ja sitten MULLA ON TÄÄLLÄ KUVA SIITÄ! :D No, eipä taas tule kiiltokuvaa näytille, ei.

    VastaaPoista