7.3.2013

Työnhakutuntemuksia


tip...tip....tip...



  

Ihana keväinen päivä! Aamuiset pilvet ja pakkanen katosivat jonnekin. Käytiin Pienten kanssa heti aamutuimaan asioita hoitamassa ja kahvilassakin. Mutta yksi asia ahdistaa, ja totta kai kirjoitan nyt siitä.

Minä hain töitä. En ois yhtään halunnut, en edes ajatella koko asiaa. Tällä alalla työt vaan haetaan puoli vuotta ennen töiden alkua, ja jotenkin mun kai nyt vaan on otettava huomioon, etten vielä tiedä meidän perheen tilannetta puolen vuoden päähän. Etten voi sanoa ehdottomasti "EI" ensi vuoden töille. Että jospa silloin haluankin jo töihin. Tai jospa onkin rahat loppu ja on pakko mennä (joskaan ei se niin yksinkertaista sekään ole). Ajatuskin hakemusten tekemisestä teki kiukkuiseksi, ja "lähetä" -napin painamisesta (tai kropan jännittämisestä) tuli oikein lihakset kipeiksi.

Muistikirjamaaliskuun puitteissa kaivoin esille viimemaaliskuisen kalenterin. Ristiriitaisia tunteita herätti. Työmaailma tuntuu ikuisuudentakaiselta, mutta toisaalta jännittävältä. Mutta. Mutta ei silti... Omistautuisin sille liikaa. En vielä ensi syksynä ehkä haluaisi heittäytyä niin isosti johonkin muuhun. Haluaisin olla läsnä lapsille. Nyt en olisi missään nimessä valmis töihin, mutta mitä ihmettä mahdan ajatella ja haluta ja tarvita syksyllä?

Keksikää mulle joku ihana helppo kompromissi. Että saisin olla mukavasti kotosalla päivät, että lapsille ei tarvitsisi etsiä vielä hoitopaikkaa, että pärjättäisiin taloudellisesti ihan hyvin. Lottosinkin jo viikonloppuna, 3 oikein. Yksi lisänumero vielä, ja olisin voittanut euron.




8 kommenttia:

  1. Ah, niin tuttu tunne! Mullakaan ei ole mitään motivaatiota ajatella työ- tai mahdollisesti opiskelukuvioita. Tällä hetkellä tuntuu parhaalta ja oikealta olla kotona. Nautin tästä, vaikka välillä väsyttääkin, ja ajatus lasten hoitoon laittamisesta hirvittää.

    Mutta mistä ihmeestä tietäisi, mikä tilanne on ensi syksynä. Se tuntuu tällä hetkellä niin kaukaiselta, mutta sitten se onkin täällä jo yhdessä hujauksessa. Olisi kiva vain nauttia hetkestä, ihanista pienistä lapsista ja kevään ensimmäisistä päivistä, eikä murehtia myöhempiä aikoja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä! Voihan olla, että ihan ilman mitään ahdistusta sanoisin ensi elokuussa että "tässä mä nyt oon, mitä mä voisin tehdä", mutta että se pitäisi jo muka nyt tietää?! Eikä "varmuuden vuoksi" hakeminen tunnu yhtään helpottavalta: saman ajatustyön joudun tekemään silti. No, nyt on haettu, ja koitan olla ajattelematta ennen kuin joku taas pakottaa. ;)

      Poista
  2. Lähetä-nappia painelen minäkin. Inhaa on, että työpaikka on nyt mitä mainioin, mutta siitä pitää (ehkä, suurella todennäköisyydellä) lähteä. Ei siis apuja sulle, kunhan vaan poden sun kanssas.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi että, voisipa mennä niin, ettei sun tarvitsis lähteä mitä mainioimmasta..!

      Poista
  3. Määki jo etukäteen mietin töihinpaluun ajankohtaa, vaikka oon vasta lomani alottanu. Mulla tietysti helpottaa se, että ei tarvi paikkaa hakea, mutta kyllä ne jo varmaan loppukeväästä kyselevät, millon tuun takasin, että tietävät laittaa paikan oikein auki. Niin ihanaa kun opettajan työ muuten onki kaikkine lomineen niin se siinä on hankalaa, että sitä ei oikein voi tehä osa-aikasesti. Se tuntus ainaki tällä hetkellä niin järkevältä vaihtoehdolta. Mutta nyt kun oot kerran hakemukset laittanu niin voit huokasta, enäähän se asia ei varsinaisesti oo sun käsisä. Ja jos saat paikan niin sehän on vain hyvä, vaikka sitte päätyisitki siihen, ettet halua vielä töihin. - LS

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kylläpä se tosiaan on oma stressinsä sullakin tuossa, kun sua jo odotellaan takaisin tulevaksi. Kai se ois tärkeintä miettiä, että missä sitä on korvaamaton. Koulu pysynee pystyssä sijaistenkin avulla, mutta ne hetket, kun meitä kotona tarvitaan on aika ohikiitäviä. Paitsi sitten tietysti, jos haluaa töihin. Ja sen kun tietäisi. ;) Mutta tosiaan, täällä oli niin vähän paikkoja auki ja hakijoita tiedän olevan paljon, joten todennäköisesti mun ei tarvi asiaa toistaiseksi enempää miettiä. Ehkä jotain jämäpaikkoja sitten metsästelisin, jos tosissaan töihin haluaisin.

      Poista
  4. Työnhaku on kans aina näin keväisin se päällimmäinen juttu, vaikka edellisenkin työn loppuun vieminen vaatis kans ihan oman energiansa...melkoista tasapainottelua!

    Just oli uusimmassa Opettaja-lehdessä juttu vanhempainvapaista ja osa-aikaisuudesta kun lapset on pieniä, eli on mahdollista tälläkin alalla. Ja sähän voisit pitää vaikka kansalaisopistossa jotain iltakursseja... taiteilua/käsitöitä yms.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai, täytyypä lukea, jotenkin tänä vuonna (no, aina...) oon skipannut opettaja-lehden perjantaisin! ;) Käärin itsepalvelukukkakaupassa kimppua pakettiin ja aattelin, että jos hakisinkin kukkakauppaan osa-aikaiseksi. ;) No joo...

      Tsemppiä sullekin työnhakuun ja kevättohinoihin!

      Poista