22.3.2013

Touhukas kotipakoilupäivä

Yksi yö kolmesta yksinäisestä takana, selvisin. Kyllä perheestä huolehtiminen vaan silti on helpompaa kaksin. Rispektiä yksin kaikesta selviäville!

Tänään halusin kehittää päivälle riittävästi actionia, ettei iske löhöys ja kiukkuus. Voi olla, että yöllä sitten iskee levottomuus x3, mutta olipa vaan silti hauskaa.

Oltiin kaupungilla, shoppailtiin kaikkea oikeasti tarpeellista ja välttämätöntä. Pienet nukkuivat päikkärinsä sopivissa koloissa (siis ajallisesti) ja jaksoivat ihmeellisen loistavasti. Ja lopuksi mentiin viimeiset energiat huhkimaan Touhutaloon. Oli kyllä positiivinen yllätys! Touhua riitti reiluksi kahdeksi tunniksi (varmaan enemmäksikin olisi ollut), ja Poika uskalsi viipottaa ilman erityistä leikkikaveria. Mutta puhuttiin kyllä, että ensi kerralla pyydetään joitain ystäviä mukaan. Hän kyllä vaatimalla vaati, että kaikkia ystäviä, mutta katsotaan... Ja voi että, kun teki niiiiiin tiukkaa, etten sanonut sitämitäolenpäättänytollasanomatta, sitä, että "Jaa jaa, noin pirteenä kotiin, ei varmaan tartte toista kertaa mennä!" Hih, en sanonut. Olin iloinen, vaikka Hän ei autoon jouduttuaan ollutkaan. 

Sinne vain suin päin!
"Miksi tämä virtahepo on itkeissään? Mistä tämä innostuisi? Minä koitan lohduttaa!"
Ja päiväuniakin siis nukuttiin, täydellinen reissupäivä!
Ja sitten me tytöt vähän kahviteltiin ja naksuteltiin...

7 kommenttia:

  1. voi ei, teidän neiti näyttää kasvaneen ihan valtaisasti. Pitäis nähdä teitä joskus!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No se on! Tuo ryömiminen ja muu liikkuminen tekee ihan tosi paljon isommaksi! Ja kyllä se näyttäisi massaakin kasvattaneen, hyvähyvä! :)

      Poista
  2. Tsemppiä teille sinne yh-meininkiin! Mäkin olin lasten kanssa yksin touhutalossa yks ilta tässä keväällä kun H oli parin yön työmatkalla ja oli samaten todella positiivinen yllätys. Paikka oli parantunut Pomppula-ajoista hurjasti ja viihdyttiin vaikka kuinka kauan ja mulla oli itsellänikin ihan oikeasti tosi hauskaa. Niitä isän reissupäiviä onkin ollut meillä nyt tänä keväänä tosi paljon, mutta musta tuntuu, että mä selviydyn silloin kaikesta jopa paremmin kuin normaalisti, kun oon yksin lasten kanssa. Jotenkin oon reippaampi ja tsemppaan itseäni enemmän, kun tiedän, että oon yksin vastuussa kaikesta. Tuntuu, että esim. iltatoimet ja -nukutukset käy multa paljon tehokkaammin, kun teen ne yksin, kun ei oo sitä toista, jolta odottais apua (ja jonka varjolla voi ruveta kesken nukutuksen itse puuhailemaan jotain muuta...) :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No siis ihan samaa mietin! Että jotenkin paljon tavallista tehokkaampi oon. Tyhjään tiskikoneen heti, vien roskat heti ja järjestän sitä mukaa, kun tulee sotkua. Koska tiedän, että joudun ne ite joka tapauksessa tekemään. ;) Mutta toisaalta luulen, että kun se nyt tuolta kotiutuu, niin mä yhtäkkiä oonkin ihan puhki ja tehoton. Mutta se on kyllä outoa, että yötkin on menneet poikkeuksellisen hyvin! Siihen ei kyllä mun tsemppaamisella voi olla osuutta. Ehkä hartaalla toivomisella? :D

      Tehdään joskus Touhutalo-treffit? :D

      Poista
  3. Oon kans tässä reilun viikon kokemuksella ihmetellyt, että miten yksinhuoltajat oikein jaksaa! Vaikka ehkä arjen toimenpiteistä selviää yksin niin kelle sitä vois purkaa huolensa lapsen nukkumisesta tai nukkumattomuudesta, syömisestä tai syömättömyydestä yms jos ei sitä miestä ois siinä. Eihän silläkään välttämättä mitään vastauksia oo, mutta helpottaapahan omaa oloa, kun joku muuki tietää, että mua vähä huolettaa. Että ei voi tosiaan muuta kuin hattua nostaa yksinhuoltajille! - Leena

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo kyllä se on ihan korvaamaton apu sekin, että jonkun kanssa voi jakaa murheet ja ilot, ja tietää, että se toinen on välittää varmasti yhtä paljon! Voi että, teilläkin on siellä ihan oma pikkiriikkinen.. On se hassu aatella, että teidän elämä on siellä ihan meiltä huomaamatta päässyt mullistumaan niin paljon! Jonain yönä aattelinkin, että sielläköhän vauvelinne nyt pötköttelee samassa sängyssä, missä meidän minit on pötkötelleet! :)

      Poista