Silloin joku aika sitten puhuin niistä auringonpilkahduksista ja marjakimaroista. Siispä poistan tästä tekstistä kokonaan "päivän paskimmat" -kappaleen ja julkaisen pelkästään kännykkäräpsyjä eilisiltaiselta karkumatkaltani pellon reunaan evästelemään.
Oli ihanaa. Rauhoituin itseni äärelle ja tunsin oloni hyväksi ja järkeväksi. Näitä hetkiä mun vain on osattava järjestää enemmän.
Siispä tähän päivään yritän saada pilkahdukset ennen niiden risukasojen syntymistä. Lähden jo ennen puolta päivää lepuuttamaan päätäni. Aion syödä kahvilassa salaattilounaan ja sovitella vaatekaupassa uikkareita.
Mulla on nyt luja luotto siihen, että riittävän monta vastuuvapaata lomapäivää palauttaa mun vieterini oikeaan asentoon.
Olisiko tämä kuitenkin eniten sitä kotiäitityöuupumusta? Ainakin poistuminen sen työn äärestä helpottaa toistaiseksi eniten. (Joskin tuottaa myös syyllisyyttä ja epäonnistumisen tunnetta. Mutta koska mulla NYT on mahdollisuus poistua, niin unohdan nuo jälkimmäiset tunteet.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti