24.11.2016

Yökyläilyjä



Ohhoh. Olipas kiva loma. Meille siis tarjoutui poikkeuksellinen mahdollisuus pieneen irtiottoon, ja niinpä vietettiin miehen synttäreitä ja meidän 9-vuotishääpäivää viemällä lapset mummolaan yhdeksi yöksi ja karkaamalla itse tutuista tutuimpaan lähikaupunkiin. Eikä tuttuus haitannut yhtään, vaikka vähän sitä etukäteen epäiltiin.

Meidän lapset ovat olleet yökylässä yhden (korkeintaan puolentoista) käden sormilla laskettavan määrän. Ainakin muistini mukaan. Ja jollei lasketa pakollisia kertoja, kun ollaan oltu synnyttämässä, määrä on vieläkin vähäisempi. Pienimmälle tämä oli ihkaensimmäinen kerta. Isoja jännitti kovasti etukäteen, mutta reissu oli sujunut ihan tosi hyvin ja lähtöhaleja lukuunottamatta itkuitta. Miuku oli yön koittaessa järkyttynyt elämänsä ensimmäisestä "vieraasta" yönukuttajasta, ja huutanut itsensä uneen Muorin sylissä. Mutta sitten oli kuitenkin nukkunut tosi hyvän yön.

Pitäisi opetella viemään lapsia silloin tällöin yöhoitoon. Varsinkin, kun ovat koko ajan isompia ja helpompia hoidettavia. On nimittäin itsellekin uusi, ja osittain hauskakin tunne ikävöidä murusiaan. Eikä se pienissä määrissä varmasti lapsillekaan ole vaarallista. Puhumattakaan siitä virkistyksen määrästä, mitä vastuuvapaus ja erilainen ympäristö pään sisällä saavat aikaan!


Ja aivan ehdoton hotellisuositus vielä loppuun: Hotelli Alma on ihan ihana. (Erityisesti uudet vesitornihotellin huoneet!)





4 kommenttia:

  1. Mun mielestä "kotikaupunkimatkailu" on aivan järjettömän hauskaa! Siis mennä johonkin nurkan taakse aivan turistina nauttimaan olostaan ja olla kuitenkin melkein kotona.

    Ollaan tuon Hra Veen kotikaupungissa oltu nukkumassa erilaisissa majapaikoissa, viimeksi Vanhassa Neuvolassa. Ja joka kerta niitä respan ihmisiä naurattaa, että "ai, sä oletkin paikallisia". No joo, vaikka minä en ole, niin tuo ukkeli on. Anoppi ei ymmärrä, miksei me aina mennä heille yöksi, mutta :D äitiäni lainatakseni "on niin kivaa syödä aamiaista hotellilla".

    Lisäksi pakotan miehen viemään mua erilaisiin paikkoihin, joista haen ensin tietoa netistä ja matkailusivuilta ja sitten savonsukulaiset kattoo naama pitkällään, kun minä kerron heille, kuinka hienoja paikkoja heillä on tutustuttavaksi heidän omassa kotikunnassaan.

    Ajattelin, että me voitais mennä joskus tuohon 3km päähän HiljaHelenaan ihan vaan kannatuksen vuoksi. :D Herra Veetä ei naurattanu. :D Mutta mennään joskus sinne vaikka aamiaiselle, niin kyllä se sitten ymmärtää.

    Harmi, että ei reissuun päästä ollenkaan extempore vielä ehkä noin 13 vuoteen. Meidän karvakakaroille yöpaikan löytyminen on -hiukan- haastavaa.
    Kahta keskikokoista koiraa kun kukaan ei ilosta kirkuen ota hoitoon (paitsi isoosiskoo, miljoona peukkua hänelle tästä avusta), siis vaikka maksaisinkin hoidosta.
    Tarjosin jopa yhdelle nuorellemiehelle mahdollisuutta tulla pariksi yöksi kaverinsa kanssa nukkumaan meille ja olisin maksanut 50 euroa yöstä + ruuat, ei houkutellut. Koirahoitolat ei ole meille vaihtoehto (kyllä, perään itkevä koira x2 häkissä vieraassa pihassa ahdistumassa, on sydämen rikkiraastavaa) ja kun koira ei kasva ymmärrykseltään vuosien varrella isommaksi eikä sille voi selittää, että "muutama yö, sitten nähdään", niin motissa ollaan. Kissat pärjää kyllä, ne ei edes ehdi kaivata meitä!:D

    Mutta iso peukku minimatkailusta!!

    -akka-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Todellakin, ihanat aamiaiset on ihan loistava hyvä syy yöpyä hotellissa! Lisäksi mä oon ainakin sellainen oman tilan tarvitsija, että vaikka oltaisiin miten Tuttulassa, niin pinnaa saattaa toisinaan kiristää yksityisyydettömyys. (Ihan taivaankappaleiden asennosta riippuen...) Eikä silloin ole loukkaus kyläpaikkaa kohtaan se, että ottaa illasta oman hiljaisen hetkensä jossain itse itselleen maksamassa tilassa. Varsinkin, jos mukana on 3 kappaletta "muuttuvia tekijöitä", joiden kanssa kyläily-yöt menevät no, milloin mitenkin. ;) Vuokra-asuntoauto toimi muuten tässä tarkoituksessa myös hyvin. Paitsi aamiainen piti kyllä tehdä itse...

      HiljaHeleenaa mäkin googlasin taannoin, ja ihmettelin, että missä se muka sijaitsee, kun osoitteen perusteella mun pitäisi tunnistaa, vaan en silti tunnistanut. Pitää kans käydä joskus katsoos! Me muuten oltiin kerran tyttöporukalla isossa kaupungissa kylässä yhden meistä kotona, mutta käytiin aamiaisella hienossa hotellissa. Oli ylellistä sekin! :)

      Karvakavereissa on kyllä omanlaisensa haasteet! Onneksi/valitettavasti (?) meillä ei sitä haastetta tällä hetkellä oo. Tuo kyllä kuulostaa parhaalta vaihtoehdolta, että joku tulisi kotiin hoitamaan! Aattelis, että tuolla palkalla löytyis tulija (tosin ihan ketä vaan ei ehkä kuitenkaan kannata palkata, hui! :D). Meidän pikkuisin sisko vei pakon edessä hysteerisen koiraressunsa Kauhajoelle yhteen hoitolaan, ja se oli päässyt sosiaalisen vammaisuutensa livulla hoitolaan "toimistokoiraksi" ja hoitajan kainalolellikiksi. Että sellaisia ihaniakin hoitopaikkoja onneksi löytyy, vaikka etukäteen pelkäsivät tosi paljon, että minkälaisen hermoraunion saavat sieltä juhannuksen jälkeen hakea. Kaikki olikin mennyt ihan hyvin, vaikka toki Hän sitten vähän jälkikäteen kiukutteli. ;)

      Poista
  2. :D koska epäilen vahvasti anoppini atk-taitoja, uskallan tässä kertoa yökyläilyahdistuksestani... :D Kavereilla yöpyessä en koe samanlaista ahdistumista, mutta anopilla..

    Ja kaikkihan johtuu siitä, että me ollaan anopin kanssa kaksi aivan erilaista. Mä oon aina ollu "minä itte", enkä yhtään kestä holhoamista tai hyviä neuvoja asioissa, jotka MÄ ITTE JO OSAAN!!

    Ja nyt seuraa avautumisosio.
    A) liiallinen uhrautuminen vieraiden vuoksi. Mua vaivaannuttaa, kun anoppi aina petaa meille sängyn NIIDEN omaan sänkyyn!! EI! Nukkukaa te siellä, missä teidän vanhojen kuuluukin nukkua ja antakaa meidän nukkua sillä muhkuraisella vieraspatjalla!! Vaikka me joka kerta kieltäydytään niiden sängystä, siellä on jo kaikki laitettu valmiiksi.

    B) päikkärit. Mä rakastan päikkäreitä ja niin rakastaa anoppikin. Jos niitä ei saa, sitä istutaan kymmenen aikaan repimässä leukoja telkkarin äärellä ja tuijotetaan vuorotellen vaivihkaan kelloon, että joko sais mennä ottamaan nämä kiristävät farkut, joko... Hotellissa: no broblemos!!

    C) ruokahankinnat yksin meitä varten. EI. Jos he ei itse syö leipää, ei meille tarvitse ostaa leipää. Mekin voidaan syödä munakasta. Mekin voidaan syödä kahvia ja rahkaa. Ei tartte ostaa tuoremehuja tai maitoa, jos he ei itse sitä käytä. Eriasia, jos me oltais jotenki allergisia, mutta kun ei olla!! Me ollaan aikuisia ihmisiä. Miksikö tälläinen vieraanvaraisuus ärsyttää? Koska joka kerran anoppi pakkosyöttää. "Nyt otatte tuota tuoremehua, menee muuten viemäriin, ei me sitä juoda, teille se on ostettu." JA KAATAA SEN VALMIIKSI LASIIN!! Mä olen lakannut juomasta tai syömästä näitä pakkoruokia. Ja sitten se avattu purkki pakataan meille matkaan, kun menee muuten roskikseen. AAAARGH!! Pelkästään tästä kirjoittaminen saa mut aivan ärsyyntyneeksi!! :D

    Ja viimeisenä "sopiiko mennä suihkuun". Hotellissa sä käyt suihkussa tasan niin monta kertaa kuin haluat. Lorottelet kuumaa vettä niin kuin tykkäät, höyrystät tilan aivan kaikessa rauhassa, läpsyttelet läpimärkänä pitkin huonetta... mutta anoppilassa. Ahtaudut suihkukoppiin, yrität olla nopea, ei tiedä pitääkö se lattia kuivata vai ei, onko normaalia, että tuokin vaatepino kastui... ja sitten siellä nihkeässä pesuhuoneessa kiskot nihkeitä vaatteita niskaasi, koska meillä ei ole anopin kanssa sellaisia välejä, että pyyhkeessä toisiamme morjesteltais.

    Joten hotellit on IHANIA!!

    Ja HiljaHelenaa ei varmaan satelliittikuvista keksisi, mutta kun sä kävelet koululta Monnarille päin, sä hoksaat sen heti. Mä asuin ennen siinä tien toisella puolella kerrostalossa ja se on aivan ihanaa aluetta, rauhallista!!

    -Akka-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aa, totta, Se Tie jatkuukin vielä yhteiskoulun jälkeenkin, en hoksannut! No joo, nyt oon suunnilleen kartalla. :)

      Ja ohhoh, kuulostaa kyllä "rentouttavalta" tuollainen kyläily, heh. Eli ei. Mutta se on ihan totta, että läheisten ihmissuhteiden ylläpitämiseksi joutuu joskus tekemään ratkaisuja, jotka saattavat toisen osapuolen silmiin tuntua oudoilta. Koska olisihan tympeetä, jos ikävien vierailukokemuksien seurauksena olisi täysi kyläilemättömyys. :) Viisaasti toimitte siis. :)

      Poista