Voi Saara Aaltoa!
Kuulun niihin, jotka muistavat hänet jo vuosien takaisista kykykilpailuista. Ja tunnustan myös kuuluvani niihin, joiden mielestä hän oli taitava, mutta jotenkin liukas: ei tehnyt vaikutusta sieluun, en saanut otetta olemuksesta. Tuntui vähän liian liioittelevalta. Liian taitavalta, liian pirteältä, liian yrittävältä. Suomalaisittain vähän epäilyttävältä ja ärsyttävältä. (Kateellissävytteinen tunnustus?)
Alkutaival Britannian X-factorissa tuntui samalta. Että vähän överiä ja että eipä kolahda kummemmin. Kunnes lopulta hahmo tuli lähelle, "tutuksi", ja lava ja show kasvoivat riittävän suuriksi. Sitten jopa minä tajusin, mistä Saara Aallon karismassa on kyse. Hän tarvitsi vain isomman lavan, suuremman shown, avoimemman, iloisemman ja rohkeamman kulttuurin ja vastaanottavamman yleisön. Kuulun itsekin tätä nykyä viimeksi mainittuun.
(Mainittakoon nyt tässä kohtaa, että seuraan kyseistä ohjelmaa vain nettilehtien kertomana ja vain Saara Aallon osalta.)
Let it go -versio puhutteli mut kananlihalle disneyprinsessataustaa ja Saaran elämästään kertomia asioita vasten laulettuna, ja Titanic-biisistä tuli liikutus jo siinä vaiheessa, kun kuulin biisivalinnan. Näin sen muuten unissanikin ennen varsinaista esitystä. Oli vähän erikoinen se uniesitys, hyvin ylä-äänipainotteinen, mutta liikutuin tietysti siitäkin. My heart will go on -version oon katsonut youtubesta ehkä neljä kertaa. Jos en ihan nyyhkien, niin nieleskellen ainakin.
Mikä tosielämän todellinen Tuhkimo-tarina, ihan mahtavaa.
Eipä mulla muuta. Kunhan halusin tunnoltani pois tämän "ennen en tykännyt - nyt tykkään" -paljastuksen. Vaikka siistimpää olisi tietenkin voida sanoa, että kyllä mä jo silloin aikojen alussa tiesin, että siitä vielä tulee jotain. Paitsi että juuri ennen "julkaise"-nappia tajusin, että puhuttelee tämä mua yleisemmälläkin (ja toisaalta henkilökohtaisellaki) tasolla:
Läheltä ja kaukaa katsottuna asiat voivat näyttää niin erilaisilta. Mittakaavaa ja syy-seuraussuhdetta on joskus vaikea itse hahmottaa. Miksi joskus vain tuntuu, että jotain puuttuu? Kannattaisiko kokeilla uutta näkökulmaa, uutta ympäristöä samalle showlle? Missä roolissa ja millä lavalla meistä kukin loistaisi parhaimpana versiona itsestään?
Niin...
Niinpä...?
Minä taas en ole tiennyt tai seurannut Aaltoa aiemmin. Myönnän nimen jääneen ekan kerran mielen kun luin jonkun kihlausjutun ja siinä oli aiemmista (hetero)parisuhteista. Ja sitten kun kaveri (joka tuntee Saaran perheen?) alkoi jakaa noita kilpailujuttuja, aloin vasta seurata enemmän.
VastaaPoistaEnsin tykkäsin. Huippua, että joku uskaltaa ja tekee jne. Ja nyt ärsyttää etten kehtaa sanoa etten pidä. Tai pidän, muttei siis ole minun tyylinen enkä pidä noista pop-lauluista tai esityksistä. Pidän harvoin eikä vika ole Saarassa. Se jokin juttu vain puuttuu, että se olisi minuun kolahtavaa. Silti mielenkiinnolla ja innoissani seuraan ja toivon hirmuisesti menestystä. Sopii noille lavoille. ^_^ (Vielä kun olisi se jokin oma juttu, joka räjäyttäisi koko potin ettei kuulostaisi vain toisten laulujen laulajalta. Vaikka siis niissä todella hyvä onkin, vähintään samaa tasoa kuin alkuperäiset.)
Mä taidan olla popin ystävä? Tunnen musiikkimakuni aika huonosti, mutta ainakin muhun näköjään vetoaa tuollaiset voimakkaat, kirkkaat ylä-äänet. (Oon niin tottunut niihin täällä kotonakin, heheh..) Ja samaa mieltä oon, että Saara on esityksissään jopa ylittänyt alkuperäisversioiden tason (ainakin niissä, jotka ennestään edes tiesin... ;D). Mutta isot tsemppipeukutukset täältä sinne maailmanvalloitukseen! Hyvin se menee! :)
Poista