Rallirataa, askelia ja jouluvaloja

Elän jotenkin hämmentävässä elämänvaiheessa. En tiedä, onko se välittynyt tänne. Kaikki on ihan hyvin, ei huolta siitä. Mutta pään sisällä on rallirata, jossa ajatukset ajavat kilpaa toistensa ohi ja välillä kurveissa törmäävät toisiinsa tai seinään. Siksi tyhjä blogisivu saa sormet pysähtymään 2 senttiä ennen näppistä. Ei vain tiedä, minkä kirjaimen valitsisi seuraavaksi.


Ö...?
P..?
K...?

No, kerrotaan vaikka seuraavaksi, että lapset saivat kaupasta valita huoneisiinsa jouluvalot. Valitsivat söpöimmät ja olivat maailman onnellisimpia niistä.

Hmph. Avasin Bloggerin tavoitteenani kirjoittaa jotakin raikasta. Sellaista, mikä saisi rallikisan päässä hetkeksi tauolle. En usko onnistuneeni siinä, vaan tunkkaiselta tuntuu tämäkin. No, yritän parhaani mukaan nauttia tästä vaiheesta, sillä vahva tunne (tai ainakin toive) on siitä, että seuraavaa askelta varten nostettu jalka laskeutuu kyllä tasaiselle pohjalle, vaikken vielä tiedäkään tarkalleen, minne. Joko seuraavalle portaalle, tai takaisin toisen jalan viereen. Kunhan nyt ei kauaa tarvitsisi enää yhdellä jalalla keikkua, vaikka fiilistelenkin flamingon tasapainoa, jonka olen onnistuneesti saavuttanut.

(Vaikutanko sekavalta ja mielisairaalta? No, vaikuttaisin varmaan vähemmän, jos puhuisin selkeämmillä lauseilla. En vain täällä sitten kuitenkaan viitsi. Vakuutan, että livenä olen vähemmän kummallinen, uskoakseni.)