3.2.2016

Imeskeltävä hedelmäpussi






Kuulin jo edellisten vauva-aikana hedelmäpusseista, mutta niitä ei koskaan osunut kohdalle sopivana ajankohtana. Jäi siis hankkimatta. Nyt osui silmiin oikealla hetkellä ja Miukusemme pääsi tänään testaamaan uutta vekotinta.

Ja vau! Hän tykkäsi hirveästi, hoksasi homman heti ja imeskeli tohkeissaan viinirypäleitä mehuttomiksi. Jännitän aina sormiruokaillessa, että  meneekö liian isoja paloja kurkkuun. Lisäksi 80 % paloista löytyy lattialta. Tämä vekotin ei meillä korvaa sormiruokailua, sillä ilman tätä vauvalta todennäköisemmin jäisi kokonaan pois mahdollisuus tässä vaiheessa tutustua omin kätösin ruokaan. En vain ole sellainen sormiruokailuttajatyyppi... Yhden käyttökerran perusteella suosittelen pussukkaa ehdottomasti. Vauvakin suosittelee. Lohduton itku tuli, kun otin pussukan pois.

Vauvasta tähän väliin sen verran, että luulin jo hänen oppineen ryömimishommia. No, oppi kyllä perusteet, mutta ei todellakaan yhtään halua treenata. Sen sijaan hän istualtaan hinaa itseään paikasta toiseen. Silleen huomaamatta. Että jos seuraa touhua, ei huomaa, miten kaikki tapahtuu. Mutta jos katsoo hetken muualle, niin tajuaa tyypin siirtyneen mystisesti ihan toiseen paikkaan. Kutsumme tätä etenemistapaa pyllyilyksi. Hih.

Kuvissa näette hedelmäpussukan in action, mutta lopuksi myös mannekiinin esittelemänä. Samalla mannekiini pääsee muka vaivihkaa esittelemään kirjavia käsiään. Hän kenties haluaa teidän arvuuttelevan, millainen postaus on lähipäivinä tulossa... (Eivät ole mustelmia, jos joku säikähti.)




6 kommenttia:

  1. Oot värittänyt tai maalannut? Mutta mitä? Hmm...

    Ja mä oon just erimoinen. Viimeiselle kahdelle en antanut paljo mitään vauvaruokia. Menin aikalailla suoraa sormiruokiin. En tykännyt ruokakaupan vauvaruoista ja ei ollu aikaa tehdä omia niinkun tein Ilonalle ja Felixille. Tai sitten, olin liian laiska tekemään. No, meni aivan hyvin näinkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä oon taas laiska antamaan mitään muuta, kuin kaupan soseita. :) Ne on niin helppoja ja luotettavia. En tiedä, onko ne samanlaisia täällä ja siellä.

      Ja juu, värittelystä ehkä puhutaan paremminkin, kuin maalaamisesta. ;) Työnseisaus tosin on iskenyt ja ihan ei oo vielä esittelyvalmista. ;)

      Poista
  2. Pitäisi hommata myös meille tuollainen pussukka. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heitin tyhmästi pakkauksen roskiin rekisteröimättä, minkä nimisestä tuotteesta oli kyse. Olisin voinut suositella vähän sujuvammin. :) Mutta ehdottomasti hyvä ostos. Meidän vauva alkaa melkein täristä, kun se näkee mun laittavan tuonne jotain, on niin tohkeissaan! ;D

      Poista
  3. Eikä, missä tuollainen vekotin oli kun Sophie oli pieni? :O Olisin niin kotiuttanut, koska tuo rohkelikko veteli isoja palasia ja kokoajan sai olla pelkäämässä että milloin se pala sitten jää kurkkuun. Tuli oikein etevä sormiruokailija, mutta äiti taisi harmaantua turhan paljon opetellessa :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No sepä se! Mä aina maalailen kauhukuvia tukehtumisesta, tämä on siis mielenrauhaväline. Tai ilman tätä en siis maisteluttaisi tässä vaiheessa välttämättä ollenkaan. Ja pitää kai niitä palasiakin sitten joskus opetella syömään.. Mutta tähän väliin just mainio vempele! :) Just imeskeli mandariinia ihan fiiliksissä. :)

      Poista