21.2.2016

Iloista iltapalaa!




Mulle päivän raskain hetki on monesti iltapala-aika. Kaikki ovat jo väsyneitä, ja jokaisella on väsyneenä omanlaisensa tarpeet ja ennen kaikkea omanlaisensa tavat ilmaista väsyään. Aikuiset hyytyvät ja lapset, no, todellakaan eivät. Eli tiivistettynä kyseessä on varsin kaoottinen hetki, joka ainakin mulla johtaa usein hermostumiseen ja ärjyilyyn.

Päätettiin, että tarvitaan taas selkeä rakenne. Ei niin, että huudellaan omien puuhien keskeltä "kuka haluaa mitäkin" ja metsästetään jokaista vuorollaan pöytään koittaen pysyä kärryillä, meneekö kenelläkään mitään mahaan asti (en tiedä, missä vaiheessa tämä on tällaiseksi edes mennyt...). Iltapala siis katetaan valmiiksi. Istutaan kattajan kutsusta pöytään ja syödään vain sitä, mitä on tarjolla. Ollaan rauhassa ja noustaan vasta, kun ollaan valmiita. Jutellaan. Kiitetään ruoan tekijää. Näinhän meillä toimitaan muidenkin ruokien aikaan.


Nyt olen jo parin viikon kattanut iltapalan siistiin pöytään jommankumman isomman lapsen kanssa. Ihan tavallisia iltapaloja ollaan tarjottu, vaikka jo pitkin päivää jutellaankin vastuuvuorolaisen kanssa, että mitäs laitettaisiin. Ja apulaisella on sananvaltaa, mistä ovat hirveän tohkeissaan. Kuten koko kokkaus- ja kattamisvuorostaan. Ja hyvää harjoitusta tulee myös kateuden sietämiseen. Alkuun meinasi nimittäin olla niin, että varsinkin Siskon iltapaloille kiljaisi Veli "Yäk!" ihan vain kateudesta. Kun ei itse ollut saanut käyttää Tupperwaren silppurihurvelia tonnikalatahnan tekemiseen.

Iltapalan tekemiseen on helpompi ottaa lapsi mukaan, kuin ruokien valmistamiseen. Kun kyseessä on usein nopeampi ja yksinkertaisempi homma. Ollaan harjoiteltu isomman kanssa uunin käyttöä (varovasti pienemmänkin). Samoin tutumpia hommia, kuten pilkkomista, kattamista, pöydän pyyhkimistä, puuron keittämistä, hedelmien kuorimista, munakellon käyttämistä ja muita keittiöjuttuja. Parasta kuitenkin on, että iltapalatuokiot ovat nyt positiivisesti latautuneita. Vuorossa oleva kokki on tuotoksestaan ylpeä ja varsinkin isoveli on oppinut olemaan kohtelias, vaikka tarjonta ei olisi mieleen. Tai vaikka suututtaisi, ettei itse saanut tehdä juuri tätä ruokaa. Kehutaan tarjoiluja ja kiitetään. Lisäksi valmistelut tulee aloitettua riittävän ajoissa, eikä tilanne siksikään johda kaaokseen, jossa yritetään mahduttaa illan viimeisiin minuutteihin ruokaa, vaatteiden vaihtoa, hammaspesua ja suihkua.


Yleensä kattaukset ovat olleet ihan yksinkertaisia: voileipiä, jugurttia, hedelmiä, uunipuuroa, kiisseliä. (Leipä uppoaa muuten pikkuisina suupaloina paljon helpommin, kuin kokonaisina leipinä.) Tonnikala-tuorejuustoleipiä, karjalanpiirakoita, croisanteja, perunamuusinjämärieskaa. Joskus poikkeustapauksessa jopa jätskiä tai makeita leipomuksia.

Antakaas tekin vinkkejä tulevia iltapaloja varten! Kiinnostaisi myös tietää, onko teidän iltapalahetket aina seesteisiä ja hallittuja? Ollaanko me ainoita, joilla meinaa tässä vaiheessa päivää karata mopo käsistä, jos ei tiukenneta otetta ja skarpata erityisesti?




6 kommenttia:

  1. Huhhui... Kuulostaa hienolta... ja mahdottomalta. Meillä aina kaaos, ja iltapalaan mennes, haluan vain paiskata muksut sänkyyn heti. Koko talo on remonttien takia kaaoksessa, niin jotenkin tuntuu että ei edes saa yrittää saada kunnon rutiinin paikoille. Aina ajattelen että sitte sen jälkeen kun keittiö on valmis, niin sitten teen tätä ja ssitä. Aika typerää, mutta en osaa vaihtaa! :S

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voin vaan kuvitella. Mä oon tosi huono sietämään mitään keskeneräistä, remontit on mulle tällä hetkellä aika ahdistava ajatus. :D Tsemppiä sinne, SITTEN KUN keittiö on valmis, niin sitten kerkiää kyllä. ;)

      Poista
  2. Meillä taas luistetaan koko iltapalasta, eli iltapala syödäänkin välipalana ja lämmin ruoka illalla n.18.30, minkä jälkeen pienin väestönosa jo siirtyykin iltapuuhiin.

    Koululaiset keittelevät teetä ja tekevät leipiä/tyhjentävät jogurttijemmoja 20-21, kun pienet on nukahtaneet. Toimii meillä. Kellään ei ole oikea nälkä vielä viideltä, saati että täällä olisi silloin syöjiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin meilläkin itse asiassa eilen kävi, kun iltapäivään tuli pitkä reissu. Ja voi että, kun oli kova paikka isoveljelle, joka oli suunnitellut illalla laittavansa voileipiä. :/

      Poista
  3. Muutamana iltana viikosta joudun hoitelemaan tuon iltarumban yksin, silloin kyllä tuntuu pakka hajoavan. Jos silloin saan pojalle edes maitoa menemään, niin hyvä on. Muuten yritän syödä yhdessä hänen kanssaan iltapalaa pöydän vieressä (mies ei useinkaan siihen aikaan halua mitään syödä). Usein käy kyllä niin, että huomaan nukkumaan mennessäni, että en muistanut itse syödä mitään kun touhusin kaikkea muuta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sehän onkin haastavaa, kun kaikilla on eri rytmi ja tarpeet. Siinä vaiheessa homma taas selkiytyy, kun kaikille voi tarjota samaan aikaan samaa syötävää. :) Tosin itse en oikeasti ole vielä lasten iltapala-aikaan nälkäinen, ja sitten käykin monesti niin, että syön seuran ja esimerkin vuoksi. Mutta sitten yöllä iskee vielä "aikuisiltapalan nälkä". Eli herkkuja... ;D

      Poista