Yäää

Ajattelin tulla jotain tänne blogiin kirjoittamaan. Ja vähän relaamaan. Mutta ei. Isommat lapset hyörivät ympärillä, isän hoitoon jätetty vauva vikisee ja natisee ja isäkin häiritsee kyselemällä tyhmiä kysymyksiä.

Eli enhän mä nyt pysty yhtään keskittyä ajattelemiseen, saati kirjoittamiseen. Päähän ei sovi muita ajatuksia, kuin että miksei se nyt tätä varttia voisi pitää vauvaa sylissä ja ommella käpyjä (!) sitten vasta, kun menen hakemaan vauvani syömään.

Ei siis mitään kerrottavaa tällä kertaa, ihan vain nämä pari sekavaa lausetta. Joskin tässä ohimennen paljastan, että vähän tänään tympii tämä hehkuttamani vauva-arki ja jalustalle nostamani mr Pii myös. Ja syy löytynee yöunista, jotka olivat poikkeuksellisen lyhyet ja huonot. Onneksi yleensä on toisin. Ja päivän hilpeä juttu ovat ehdottomasti isosisarukset, jotka ovat koko päivän leikkineet Herra Hakkaraista ja Masa Marsua. Toinen kävelee silmät kiinni, ja Masa ("Äiti, en mä oo ---, sano mua MASAKSI!") kulkee perässä ja pitää Hakkaraista "silmällään". Hih.

Jaaha, vikinä yltyi itkuksi, moikka vaan teille, nähdään taas ehkä jonain päivänä. Harvoin klikkaan "julkaise" näin kesken kaiken... Sori.

----
13 minuuttia myöhemmin:

Syötin vauvan, nukahti sänkyynsä. Talo on hiljainen, eikä mieli vedä enää siksak-ommelta tehden takkua alalangalla. Ihan on suoraa, siistiä jälki nyt. Zen-hetki. Taidan ottaa värityskirjan esiin. Ennakkokuvien perusteella uskallan muuten suositella UPOKSISSA -värityskirjaa, tilatkaa tekin omanne.