9.11.2015

Voi selkä.





Raskaus- ja imetyshormonit ovat saaneet selkäni ihan takkuun. Toki se on sitä ollut jo ennen raskauksiakin skolioosin takia. Muistan, kun äiti silloin skolioosia todettaessa ja korsettihoitoa aloitettaessa kysyi lääkäriltä, että tuleeko vaiva vaikuttamaan raskauksiin. Muistan sen siksi, että silloin teininä se tuntui kauhean nololta ja tarpeettomalta kysymykseltä. Muistan myös lääkärin vastanneen, että "eijjei, ei tule". Vaan enpä olisi niin varma, etteikö nämä vinksahdukset johtuisi yhtälöstä, jossa raskauden, huonojen vauvanhoitoasentojen ja muiden tekijöiden lisäksi olisi vahvana vaikuttajana mutkainen selkä.

No,  oli miten oli. Apuja löytyy. Näin kolmannella kerralla sijoitin viimein kunnon imetystyynyyn. Se on ihan varmasti säästänyt sekä hartioita, että polvia (aiemmin imetin monesti risti-istunnassa). Parin viikon takaiseen totaalijumitukseen auttoi taikatempuillaan osteopaatti. Ensimmäistä kertaa sitten raskauden alkamisen jälkeen oli viikon ajan täysin kivuton selkä! Ihmeellistä ja ihanaa! No, sitten iski se rintaraivarivaihe, jolloin jumppapallolla pompottelu ja muutenkin vauvan jatkuva kanniskelu jumautti selän äkkiä entistä pahempaan kuosiin.

Yllättävä apu löytyi vanhasta pöytälevystä, jonka mr Pii sujautti mun petarin alle. Ensimmäiset puoli tuntia sen päällä makoillessa tuntuivat oudoilta, mutta sen jälkeen siinä makaaminen on ollut suorastaan taivaallista! Lisäksi aamulla on päässyt liikkeelle kiljumatta, oikeastaan edes koko selkää miettimättä! Tosin kyllä siltä osteotaikuriltakin täytynee vielä varata uusi aika...

On tämä äitiys vain aika kuluttavaa hommaa, noin niin kuin fyysisestikin. Onneksi henkinen olo sen sijaan tällä hetkellä ihanan selkeä ja täysijärkinen. Sekään ei vauvavuonna ole itsestäänselvyys.




6 kommenttia:

  1. Minulla on skolioosi leikattu 16-vuotiaana ja se on kyllä vaikuttanut minullakin paljon ja välillä selkä on ollut tosi kipeä. Nyt käyn enää satunnaisesti fysioterapiassa, mutta yhdessä vaiheessa kävin todella paljon, sillä silloin teininä en saanut fysioterapiaa ollenkaan. Onneksi selkä oli hyvässä kunnossa ennen raskautta ja pysyi silloin ja nyt kohtuullisen hyvässä kunnossa kunhan muistan jumpata lähes joka ilta. Aina ei kyllä huvittaisi.

    Toivottavasti sinäkin saat selkäsi taas kuntoon! Siihen kyllä kannattaa satsata.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oho! Eipä oo tainnut olla puhetta näistä aiemmin? Iik, sut on oikein leikattu?! :/ Mulle vain väläyteltiin sitä vaihtoehtoa, ja helpotuksekseni ei tarvinnut. Sullekin on sitten korsettihoito ja Orton ilmeisesti tuttu juttu? (Mulla oli lopulta korsetti vain puolisen vuotta, kun skolioosi todettiin vasta 16- tai 17-vuotiaana. Kasvoin silloin vähän hujahtamalla. :D)

      Hassua myös, ettei mullekaan silloin varsinaisina "hoitovuosina" puhuttu fysioterapiasta paljon mitään. Yhdet jumppaohjeet Ortonista sain, ja niitä sitten piti omatoimisesti tehdä päivittäin, ja arvaahan sen nyt, kuinka siinä käy... Kun taas tämä osteopaatti kertoi voivansa paljonkin auttaa mua vaivoissani. Ja nyt vasta siitä kuulen?

      No, tärkeintähän olisi tietysti ylläpitää lihaskuntoa silloinkin, kun ei oo mitään isompia jumeja ehtinyt tulla, mutta miten sitä ei muista silloin...? Vasta sitten havahtuu, kun on jo liian takussa tehdäkseen mitään! ;D

      Tsemppiä rangan mutkien ja vauvavuoden aiheuttamien selkäkipujen selättämiseen sullekin! :)

      Poista
    2. No mulle ei taas aloitettu ollenkaan korsettihoitoa, kun paheni ilmeisesti sen verran äkkiä, kun myös hujahdin pituutta. Mutta mun fyssari ihmetteli kyllä, ettei silloin tajuttu antaa fysioterapiaa OLLENKAAN. Eli liki kymmenen vuotta saivat olla jumit selässä ennen kuin alkoivat niin pahasti vaivata. Muuten toivuin hyvin, eikä kipuja ollut ennen kuin vuosien päästä, joten eivät sitten kai nähneet tarvetta. Nykyään toivottavasti on toisin.

      Poista
    3. On kyllä ihmeellistä, ettet oo saanut mitään fysioterapiaa, vaikka on leikattu! :| Ja kyllä mullekin olisi varmasti ollut iso hyöty säännöllisestä (edes alkuun) fysioterapiasta. Lisäksi tuolta osteopaatilta kuulin ensimmäistä kertaa, että osteopatian avulla voidaan jopa saada mutkia suoremmiksi. Tosin hän puhui toiminnallisesta ja rakenteellisesta skolioosista, ja tulkitsen tällaisen meidän tapausten olevan tuota rakenteellista. Ja jäi vähän epäselväksi, että pystyisikö hänen mielestään sellaistakin korjaamaan. Tosin kylläpä nuo jumit varmasti osaltaan pahentavat jo valmiina olevia mutkia, joten sikäli kyllä. Ja silloin viimekäynnillä se ensin mittasi mun lonkkien olevan eri korkeudella. Lähtiessä olivat samalla. Kuulemma. :|

      Poista
  2. Selkävaivat on kyllä yks... sanonko mikä! :D Mulla oli tuossa kesällä selän kanssa kaikenlaista vaivaa -mielenkiintoisinta oli lähteä Linnanmäen laitteisiin istumaan, kun aamulla ei tahtonut päästä sängystä ylös omin avuin :P Kylmägeelin totesin erittäin päteväksi avuksi, teki ihmeitä kun muutaman kerran päivässä sitä levitti ja lepäsi sen 15min.

    Tsemppiä! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyh, kamala ajatus toi selkävaivat ja Linnanmäki! :D Vaikka kyllä huvipuistolaitteista tykkäänkin. :) Kylmägeeli on kyllä ihan toimiva ensiapu. Ainoa, mikä nostaa käyttökynnystä on se, että sitä geeliä on sitten kaikkialla, ja varsinkin käsissä. Aina pelkään, että kohta sitä olisi myös vauvan silmissä. Pitäisi ostaa jotain suihkutettavaa tai roll-on -mallista. :)

      Poista