15.1.2015

Kuppikuume






Joskus on aikuisemmat naiset vihjailleet, että kyllä ihmisellä pitäisi olla nätit kahvikupit kaapissa. Ja siis kattauksissa. Minä olen sen sijaan kattanut aina surutta arkeen ja juhlaan Iittalan mukit. Valkoiset, siniset tai muumit. Olen todennut, että kahvia juodaan kuitenkin mukillinen, eikä pikkukupit oikein sovi mun tyyliin. Että enpä tarvitse, enpä edes halua.

Siskon linkistä ajauduin selaamaan tori.fihin kahvikuppeja. Sellaisia nättejä, ennennäkemättömiä. Ja hoksasin, että oonhan mä eräänkin Karkkiksen blogissa ihastellut huikeita kahvikuppikirpparilöytöjä. Ajatellut, että tuollaisia voisin itsekin käyttää. Tuli hirveä hinku törmätä elämäni kuppirakkauteen. En missään tapauksessa ostaisi kahvikuppeja siksi, että "pitää olla kahvikupit", vaan haluaisin löytää jotkut, jotka on ihan pakko ostaa. Siksi, että ovat niin ihanat ja erityiset. Ja siihen asti tarjoilen edelleen aivan surutta muumimukeista.

Että nyt mulla on sitten kahvikuppikuume. Pojallekin sanoin niin, kun se ihmetteli selailemiani sivuja. Kahvikuppikuume JA kissakuume, se muistutti. Hänellä itsellään on kuulemma jääkaappikuume. Tuli itku, kun korjaaja sai vanhan kaapin kuntoon.




12 kommenttia:

  1. Tulin kurkkaamaan, mitä minusta on oikein sanottu! Toivottavasti löydät unelmiesi kupit. Ne saattavat kävellä vastaa ihan yllättäen, kuten minullakin kävi. Sitten vaan on tartuttava tilaisuuteen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä. :) Toisaalta pitäisi varmaan silloin tällöin kirppistellä, jos aikoo jotain löytää. Tai sitten kävelen niitä itse tori.fissä vastaan? :)

      Poista
  2. Meillä on keittiön piirongin päällä kuusi kappaletta sellaisia "vanhanaikaisia" kahvikuppeja, jotka olen tainut saada rippilahjaksi. En ole koskaan juonut niistä mitään... Koristeina toimivat. Tosin ne ovat ainoat kupit, jotka olen saanut. Käyttöastiastot olen itse koonnut. Nyt olenkin kummilapsille kokoamassa Pentikkejä :) Tosin jonkin asteinen "astiakuume" on mullakin. Tekisi kauheasti mieli erivärisiä ja kuviollisia Iittaloita piristämään kattauksia. Vanhuuttako?! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikä! Älä sano sitä ääneen! (Siis sitä vanhuutta.) ;D

      Voi olla, että itselle kävisi samoin, että käyttäisikö niitä koskaan... Yksi ihastus muuten iski, kun kuppikuvia selailin: Iittalan Filigran. <3 ;) Mulla ois vanhaa, lahjaksi saatua pentikin omenaa kaapillinen, ja oon puntaroinut, että kehtaako lahjoja (=itse pyydettyjä) laittaa eteenpäin. Toisaalta, miksei? Ja ostaa tilalle sellaista, mistä tällä hetkellä pitää. Ja sitten taas vaihtaa aikanaan. Yrittämättä löytää jotain, mistä pitäisi ikuisesti. :)

      Poista
  3. Mulla kahvikuppikuume iski ennen joulua, kun oltiin Jannen mamman juhlissa. Ajattelin, että Janne vois periä sieltä aikanaan yhden hienon kahviastiaston :) Jota tuskin kyllä uskaltaisin käyttää, kun olivat niin hauraita astioita. Mutta kuumeensa kullakin, niin siis mullakin. Jääkaappikuume oli ihan uutta myös :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo se ei kyllä tarttunut meihin muihin ollenkaan. Liian kallis kuume. ;D Tosin nyt on autokuume. Tai ei oikeastaan olisi, mutta pakko on sellaistakin suunnitella tässä kohtaa. Mäkin haluaisin kahvikupeiksi mieluiten sellaiset, joita myös uskaltais ees käyttää. Edes joskus. ;)

      Poista
  4. Mutta onhan sulla kesällä juhlat tiedos ja sinne uudet kupit sopii ku nenä päähän.Ja mun mielestä vanhat astiat saa myydä jos niillä ei oo käyttöä tai tykkääjiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin totta! Ne bongaamani kyllä olis hyvät. Täytyykin käydä huutonetissä kuolaamassa. Voisihan niihinkin sijoittaa noita joululahjarahoja? ;)

      Poista
  5. Minä sain kolmikymppislahjaksi sellaiset ruusukupit. Äiti antoi ne. Oli saanut omalta äidiltään kolmekymppislahjaksi.
    Ne on jotain jugoslavialaista sarjaa, kultareunat ja ruusukupit. Mutta hirvittävän tärkeät, varsinkin nykyisin. En minä niitä käytä, mutta ovat tuolla kaapissa ja näkyvät joka päivä.
    Muuten astiat ovat vähän ahdistava juttu. Olin ihan hirvittävän iloinen, kun viime viikolla yksi viisitoista vuotta vanha lasi otti ja halkesi. Sain heittää sen pois.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi ku ihanat perintökupit siis!! Tykkään ruusukupeista, sellaisiakin tässä etsiskellessäni oon paljon klikkaillut. :) Nuo tämän kuvan ruusukupit on tulleet joulupukilta kynttilöinä (siis kynttilä sisälle valettuna), mutta nyt ovat taas tavalliset kupit. Kaksikolla saa aikaan vain aika pienen kattauksen...

      Mustakin on helpottavaa, jos vanhat eripariset astiat hajoavat. Kun ei niitä luopumispäätöksiä sitten kuitenkaan osaa tehdä ennen kuin on sirpaleita. ;)

      Poista
  6. Ei oo kahvikuppikuumetta ja tuskin tuleekaan, mulla on kolmet erilaiset, enkä käytä niistä yksiäkään. Yhdet on lasiset punaiset isomummun vanhat, toiset on kukalliset toisen isomummun kätköistä löydetyt ja kolmannet on Arcticaa ihan mulle kerättyjä. Ehkä joskus vielä tulee tilanne, että kaivan jotkut esille ja alan käyttää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lasiset punaiset kuulostaa ihanalta! Mutta kieltämättä, ei niitä kahvikuppitilanteita ihan hirvittävästi tule. Että siellä ne sitten kaapissa pölyttyvät... Mutta toisaalta sitten JOSKUS voi olla kiva laittaa esille. Viimeistään sitten, kun omat lapset on isoja, ja yritetään niille uskotella, että kyllä jokanaisen kaapissa PITÄÄ olla kahviastiasto. ;D

      Poista