Samoin, kuin mammakeskustelupalstoilla ymmärtää olevansa huono äiti, käy opettajuudelle, kun liittyy esimerkiksi Facebookissa "Alakoulun aarreaitta" -ryhmään. Toinen toistaan hienompia ideoita ja perusteellisia tulkintoja opetussuunnitelman toteuttamisesta käytännössä. Tunnen olevani surkea ope, kun en jaksa pohtia ja valmistautua ja omistautua niin paljon, kuin ryhmässä (muka) kaikki.
Nyt olenkin karsinut kirjanmerkeistä kouluaiheiset blogit ja "tämä pitää joskus toteuttaa" -askarteluideat. Ahdistaa liikaa. Poimin osoitteet korkeintaan talteen kouluideoita varten varattuun virtuaalityöpöydän nurkkaan. Vaikka fb-ryhmästä saisi miten hyviä ideoita, voisi olla viisaampaa lähteä myös sieltä pois. Facebook on vapaa-aikaa, ja selvästi koen ahdistavana, että työajatukset (varsinkin se riittämättömyys ja stressi) puskee yllättäen mieleen kesken kepeän surffailun. En osaa sanoa, tuntisinko huonommuutta lainkaan niin paljon, jollei (toisinaan hyvin vaivalloisesti onnistuvien) rentoutumisyritysteni lomassa tunkisi mieleen niitä ideoita, joita en väsyissäni ole valmis vastaanottamaan.
Opeystävät, miten te teette työnne? Väsyttääkö? Itse olen niitä, jotka ahdistuvat siitä kuittailuista, että opetus pitää suunnitella opsin, ei opeoppaan mukaan (minkäs mukaan ne opeoppaat muka on sitten tehty?). Itse olen myös niitä, jotka toisinaan vielä aamulla saattavat tuskailla kuvisideoiden tai musatunnin kanssa, kun ei vaan ota syntyäkseen. Ja olen myöskin se, joka ei ole saanut vieläkään tutustuttua sähköisiin oppimateriaaleihin, joita mua varten on hommattu. Kun en vain ehdi, osaa ja jaksa. Ja mielestäni pystyn opettamaan ilmankin. Vaikken siitä opetuksen laadusta nyt niin varma olekaan. Varsinkaan Alakoulun aarreaittaan tutustumisen jälkeen.
Tässä loman viimeisinä öinä olen nähnyt unta, että joudun vieraaseen luokkaan sijaiseksi, ja olen ihan pihalla opetettavista aineista, ryhmistä ja oppituntien alkamisajoista ja paikoista. Ja toisella kertaa olen omalla työpaikalla, mutta sählään musatunnilla opeteltavan laulun kanssa. Kun en yhtään muista, miten se menee, en ole valmistautunut. En saa aloitettua säestystä, kun en osaa muka yhtäkkiä lukea nuottejakaan, enkä ole edes varma, miltä sivulta pitäisi soittaa. Aikaa kuluu, oppilaat kummastelevat ja avustajat ovat kiusaantuneita. Vasta näistä unista hoksaan ajatella, että taidan olla stressaantuneempi, kuin ajattelinkaan. Kevään flow oli jotain ihan muuta...
Että semmoisin fiiliksin alkavaan syyslukukauden toiseen puolikkaaseen. Toisaalta ihan perinteisiä sunnuntaifiiliksiä, vähän korostetusti vaan.
Viimeisen lomapäivän kunniaksi paistettiin lehtitaikinasta piparimuoteilla painettuja kuvioita. Päälle raesokeria ja väliin hilloa ja kermaa. Kaikki meni. Nam.
Ihana toi viimeinen kuva!
VastaaPoistaMun syysloma loppui tänä aamuna kymmeneltä. Kaivoin esille äikän ja enkun kokeet ja aloitin korjaamisen, joka ennen lomaa oli liikaa. Ja niin kuin aina, kun tuon töitä kotiin, tässä hommassa on mennyt koko päivä. Kävin kyllä välillä koiran kanssa kylillä, kutta muuten se on ollut sitä tavallista: nettiin, koe, lounas, koe, teetä, koe, strömsö, koe... Ja radio pauhaa takana. Iltaa kohden kypsyminen on aika taattua jo. Tämä oli typerä veto, en tee taas pitkään aikaan.
Kuulun fb-ryhmiin kanssa. Napsuttelin ne vaan olemaan, mutta ei ilmoittamaan jokaisesta postista. Niitä ei tule minun uutisvirtaani. Tosin ne keskustelut, joita vinkkien toivossa seuraan, tulevat. Mutta muuten ne työjutut pysyvät hyvin siellä hallinnassa.
Ja siellä luokassa sitten, siellä käytän opeoppaita ja sähköisiä materiaaleja. Paitsi, jos on kökköjä, sitten teen omaa tai käytän jotain muuta. Ja silloin tällöin otan musatunnin suunnitelman menneeltä viikolta tai päätän, että kuviksessa pidetään rästihommien tunti. Musassa mulla on lukuvuosisuunnitelma tarkempana, kuviksessa ei oo, kun en osaa.
Apua! Uskaltaako näitä julkistaa?
Mäkin ehdin miettiä noita "apua"-asioita vasta valitettuani. Mutta olkoon. ;)
PoistaPitääkin klikkailla tuon ryhmän asetukset niin, että saan itse päättää, milloin käyn katsomassa vinkkejä opetusta varten. Ja saman oon todennut, että kotiin ei kyllä kannata töitä ottaa. Ei siitä mitään tuu. ;)
Mulla on tietysti vähän eri tilanne, kun oon yläasteen puolella opettajana. Mutta kyllä mä aika paljon otan varsinkin kemiassa ja fysiikassa vinkkiä opeoppaista, sekä tietysti kollegojen kanssa paljon suunnitellaan ja jaetaan yhdessä. Sähköisiä materiaaleja meillä ei ole, hyvä jos jokaiselle oppilaalle riittää kirja. Tai no, ennen äitiyslomalle jäämistä oli se tilanne, että matikassa ei ollut jakaa teoriakirjoja (kaikki halukkaat kyllä saivat) ja kemiassa taas ei ollut ollenkaan työkirjoja, eli aika paljon meni aikaa sitten siihen, että tein erilaisia monisteita, kun halusin kuitenkin teettää jotain tehtäviäkin. Ja tietysti tunnollisena välttelin muista kirjoista kopioimista ja tein ne tehtävät ihan ite... Mutta sehän nyt on sellainen homma, että kun ne on kerran tehnyt, niin sitten voi samoja käyttää monena vuonna.
VastaaPoistaKokeet mä teen aina itse. Tai otan kyllä valmiita tehtäviä koepaketeista, mutta en koskaan suoraan valmista koetta, vaan mietin ensin aina itse, millaisia ja kuinka vaikeita tehtäviä mistäkin aihealueesta haluan, ja etsin sopivat tehtävät (tai keksin itse). Ainut "opetusaiheinen" facebook-ryhmä, mihin kuulun on Ikimuistoiset koevastaukset ja hämmästelen siellä toisinaan, kun joku opettaja saattaa sanoa pitämästään kokeesta, että en mäkään ymmärrä, miksi tätä kysytään, mutta kun kirjan kokeessa nyt oli tämmöinen kysymys... Silloin käy kyllä mielessä, että ihanko totta joku ottaa vaan valmiin kokeen ja sillä siisti.
Mä olen yrittänyt pitää sen linjan, että teen työt työpaikalla työaikana (meen aina kahdeksaksi ja lähden kolmen maissa, viimeistään neljältä). Tietysti kotona työasiat pyörii mielessä, mutta varsinaisesti en töitä tee. Teen niin hyvin kuin ajan puitteissa ehdin, mutta kyllä täytyy myös myöntää, että aina ei ehdi suunnitella tunteja niin hyvin kuin haluaisi, varsinkin jos on paljon tukiopetuksia tai muuta ylimääräistä (varsinaisen opetustunnit on mulla vaihdellu 24-28 tuntiin viikossa. 28 ja siihen luokanvalvojuus ja demonstraatiot päälle oli kyllä jo vähän liikaa). Toisaalta mulla suunnittelua helpottaa se, että mulla saattaa olla kolmekin ryhmää, joille vedän samaa kurssia. Silloin riittää, kun yhdelle ryhmälle miettii oikein perusteellisesti tuntisuunnitelman, muiden kohdalla sitä sitten vaan muokataan ryhmän ja aikataulun mukaan. Vaikka en aina ehdikään tehdä ja suunnitella kaikkea mitä olen aikonut (tai niin hyvin kuin olen aikonut), olen kuitenkin ajatellut, että ihan oman hyvinvoinnin kannalta on tärkeää asettaa itselleen rajat, ja mulla nää rajat toimii.
Mä oon aika paljon ottanut suoraan kokeita opeoppaista. Tosin oon tykästynyt nyt sellaisiin oppaisiin, joissa on monta vaihtoehtoista tehtävää jokaisesta opetettavasta asiasta, ja sitten saa itse parsia ryhmälle sopivimman kokeen niistä. Toki tämäkin on varmasti alakoulun puolella selkeämpi juttu, kun opetettavat asiat (ja sitä myötä kokeet) ovat yksinkertaisempia.
PoistaSaman oon ottanut tavoitteeksi: tehdä työjutut työpaikalla, vaikkei tokikaan "työajalla" ehdikään. Kotona saman jutun tekemiseen/miettimiseen menee moninkertainen aika...
Kyllä tosiaankin ahdistaa Alakoulun aarreaitta ja Al-ku-o-pet-ta-jat! Niistä tulee sellainen olo, etten osaa mitään, enkä ehdi mitään. Open ideat -blogi on myös aivan ihana, mutta voi sitä ahdistuksen määrää, minkä sieltä saan hyvien vinkkien lisäksi. Mun täytyy ainakin muistuttaa aika usein itselleni, että tavallinen opetus on hyvää, vaikka naapuriluokassa tehtäisiin mitä. Hoen välillä itselleni muiden kivoista jutuista, että "tuota ei lue opsissa, joten sitä ei tarvitse ehtiä tekemään".
VastaaPoistaTyössä jaksaakseni olen päättänyt tehdä työt työpaikalla ja sillä periaatteella, että 40 tuntia viikossa on riitettävä. Tänä vuonna mulla on niin paljon kaikkea opetuksen ulkopuolista tiimiä ja työryhmää, että kelloa pitää katsoa aika tarkkaan, jotta kaiken tärkeimmän ehtii tässä ajassa tekemään.
Onneksi kokemus tuo hiukan helpotusta, kun voi just kuviksessa teettää joskus samoja juttuja kuin aiemmin ja osaa myös ennakoida erilaisten asioiden kestoa ja ongelmakohtia paremmin. Koetetaan muistaa, että tavallinen on aivan riittävä, ei tarvitse yrittää enempää. Tsemppiä! Et ole yksin :)
4.lk ope
Tuota kokemuksen tuomaa helpotusta mäkin innolla odotan. ;)
PoistaTämä kommentti jotenkin kyllä lohdutti hirveästi. Luin sen viimeyönä ensimmäisenä näistä tämän tekstin kommenteista, ja huokaisin keventävän puuskahduksen heti. Nii-in: tavallinen opetus riittää, ja 40 tuntia pitää riittää. (Mikä tuntuu hullulta tuntimäärältä, kun vertaa työsopimuksessa lukevaan tuntimäärään. Mutta sitä nyt on turha valittaa, koska näinhän se toki menee.)
Kuin myös, tsemppiä!
En ole tiennytkään tollaisten sivujen olemassaolosta, onneksi.
VastaaPoistaEnsimmäisenä työvuonna toin töitä kotiin, huomasin sen virheeksi. Iltakaudet tein suunnitelmia enkä osannut lopettaa. Ainahan voi tehdä paremmin ja enemmän, askarrella jotain materiaaleja ja hioa suunnitelmia. Sen jälkeen olen mielummin ollut vähän pidempään koululla ja tehnyt työt siellä. Koululla työskentelen tehokkaammin ja sitten kun hommat on riittävän hyvin suunniteltu voin lähteä hyvillä mielin kotiin. Kotona voi sitten relata, vaikka kyllähän joissakin tilanteissa työasiat jäävät päähän pyörimään.
Hyviä ideoita keräilen sieltä täältä. Luonnosta, messuilta, kollegoilta, lehdistä ja omasta päästä saa ihan hyviä vinkkejä, mutta jos niitä kaikkia ei tule toteutettua en kyllä pode huonoa omaatuntoa. Ennemminkin stressaan siitä, jos en ehdi antaa riittävästi aikaani oppilaille. Jos aina on kiire ja pusketaan vaan kirjaa eteenpäin, vaikka huomaan osan tipahtavan kyydistä, koen olevani riittämätön.
Opeoppaita käytän sopivin osin ja soveltaen. Rutiineista tykkään, on helpompaa myös lapsille, kun monet asiat rullaavat omalla painollaan. Liikunnassa on kivaa joskus vaan pelata sitä porukan lempipeliä tai mennä ulos. Kuviksessa voi silloin tällöin piirtää ihan mitä vaan, tai niitä keskeneräisiä.
Eikös se mennyt jotenkin niin, että hyvä opettaja tekee itsensä tarpeettomaksi!
Saman oon todennut (mm. ylemmissä kommenteissa), että oon huomattavasti tehokkaampi koululla, kuin kotona. Joskin neljän aikaan aivot jäätyy, ja sitten ei kykene enää mihinkään. ;)
PoistaTuo mua vähän häiritsee, etten oo ekaluokan Aapisen kanssa oikein samalla aaltopituudella. En saa otetta siitä ja sen materiaaleista. Ja sitten en oikein osaa muodostaa niitä rutiineita selkeiksi. Haluaisin, koska ne helpottavat paitsi oppilaita, myös itseä. Ja tietty toinen syy, miksi en saa rutiineista otetta, on yhdysluokkaopetus. Sinne keskenään niin erilaisten tuntien (ja ryhmien) sekaan on hirveän vaikea yhtäkkiä keksiä toimivia rutiineita. No, pikku hiljaa, ehkä. :)
Vasta neljäntenä Aapisvuonna sain itsekin kiinni koko touhusta. Ja oikeastaan irtaannuin siitä Aapisen kahleesta ja opetin lukemaan käyttäen sitten kirjaa apuna. Se toimi parhaiten mulla.
PoistaYhdysluokkatouhu on kyl haastavaa, mutta aamurutiinit ja tiettyjen tuntien tietyt rutiinit helpottaa. Ite pidin esim. kakkosille lukutuntia (=omaa hiljaista lukemista) yhden tunnin viikossa, jolloin pystyin keskittymään vaan ekaluokkalaisiin. Ja ekaluokkalaisille kirjainharjoittelua, niin ehti olla kakkosten kanssa.
(Pikku Kaveri kuolaa näppikselle, eli terkkuja varmaan yrittää lähettää!)
Lohdullista tuokin, että sait Aapisista kiinni vasta useamman vuoden jälkeen. Ehkä mullakin on toivoa. ;) Sama juttu yhdysluokkahomman kanssa. Vaikka toisaalta nyt toivoisin, että saisin tulevaisuudessa aina yhden vuosiluokan kerrallaan opetettavaksi. Ja kun täällä nyt valitettavasti on se suunta, että pienet koulut pistetään kiinni (argh, sen järjettömyydestä on vaikea olla joka välissä vaahtoamatta), niin yhdysluokkahommien sijaan tulevaisuuden haasteet tulevat olemaan ehkä jotain ihan muuta... :|
PoistaHih, terveiset kuolakaverille! :)
Tää ei nyt anna mun vastata sun edelliseen kommenttiin, joten jatkan tänne. Että siis en mä pidä pahana mitenkään sitä, että teettää valmiita kokeita (koska onhan joku jo nähnyt sen vaivan, että on miettinyt ne tehtävät), vaan sitä olen hämmästellyt, että opettaja pitää kokeen, josta on itsekin sitä mieltä, että se on huono. Sellaisissa tilanteissa musta olis järkevämpää tehdä sitten vaikka itse.
VastaaPoistaMut joo, on kyllä varmasti aika erilaista opettaa ala-asteella kuin yläasteella. Kyllä nostan hattua luokanopettajille! :)
Niiaan syvästi hatunnostolle, ja nostan takaisin teille aineenopettajille. Omat haasteensa siinäkin on, enkä kyllä itse siihen hommaan ihan äkkiä ryhtyisi.
PoistaMä luulen, että mulla on meneillään vielä sellainen vaihe, etten osaa (tai ei oo energiaa) ajatella kunnolla omilla aivoilla, vaan teen pääsääntöisesti niin kuin joku sanoo. Esim. se opeopas. (Tosin kyllä mäkin kokeet käyn läpi etukäteen ja tarvittaessa muuttelenkin.) Toivon mukaan jonain päivänä luotan itseeni niin paljon, että uskallan tekemään jotain ihan uudella tavalla. :)
voi mää oon sitte kaikista esimerkeistä se karmivin. Laskeskelin lauantain VESOssa kuinka paljon oon ylijäämästä koululla.. en saanu edes 3h. Tosin vetoan mun minipikkuluokkaani ja tosi väsyneeseen Opeen joka Äitinä taistelee yötki Uhmista vastaan. Mutta oon tässä vihdoin aatellu, että saanpa olla kiitollinen oma luokka on pikkunen ja plus jakotunnit (tänäänkin huikeet 4 lasta 2h).. voin tän syksyn ehkä jotenki jaksaa loppuun.
VastaaPoistaArmollisuutta vaan. Ja kun jotain juttua saa toteuttua mitä aina joskus on haaveillu niin se on jo riittävä.
Eikä suunnitteluja voi väkisin puristaa, itse ne kaivan vaikka just ennen tuntia jostain tai lentelin koko tunnin niin, että ideat räiskyy ja kaikilla on kivaa.
No Stress!
Tähän päivään oli taas niin paikallaan tämä muistutus ja vertaistuki. Kiitos. Selviän siis varmaankin huomisesta, vaikka nyt tuntuu, ettei oo mitään ajatusta mistään. Lakkaan siis tältä päivää puristamasta.
PoistaIhanaa, että sulla on nyt tuollainen syksy. Tsemppiä silti siihenkin, aika verottavia juttuja on nuo uhmat, valvomiset ja muut, mitä sullakin nyt on työn ohella meneillään...