Ja hynikkäin ollaan ilta oltu. Sängystäkin huutelee vielä tasaisin väliajoin, että hanuaa hyniin. Ja koulutusmielessä (täh?) sanon, että tulen kyllä kohta. Ja sitten kohta menen ja otan hyniin.
Tämän päivän tuo kuvassa esiintyvä Vauva on siis maannut sylissä samanlaisena Lölliäisenä, kuin reilut kaksi vuotta sitten. Ei oo sitten liikkumaan opittuaan paljon niin tehnyt. Ja on siinä ohessa vähän pussannut ja halannut ja vinkunut vienosti "äIIIti, äIIIti..." Ihanaa olla lähellä, mutta kurja mieli silti tulee, kun ikävä niin vie raasulta voimia ja iloa. Kyllä tämä tästä, ja jospa jo seuraava viikko sujuisi toisin?
 |
Oih. Meillä maanantai-illat menee sylissä, sitten taas totutaan loppuviikoksi..
VastaaPoistaTänään näyttäisi vähän helpommalta: pikkukakkosen aikana napero siirtyi viiden minuutin kainaloinnin jälkeen kauimpaan nurkkaan istumaan rauhassa. :) Oli itkenyt paljon eilistä vähemmän, ja vähän jopa naureskellutkin. Suunta on oikea, vaikka mennessä olikin lähinnä hysteerinen. :)
Poista