Taivas lyö tulta

Hämärtyvässä illassa syttyvät huvipuiston valot on jotenkin huokaisuttava näky. Ihmeellisen vapauttavaa oli myös vuoristorata-ajelu käsiä ilmassa pitäen. Osasin työntää pois ajatuksen, että miltähän mä näytän. Onni oli lasten ilmeissä ja itsensä ylittämisessä. Ja yhtälailla koko huvipuistokansan riemunkiljaisuissa ja iloisissa tuttujen moikkauksissa.

Ja se ilotulitus oli kyllä huikea. Vaikka katsottiinkin kuudesta esityksestä vain kaksi. Kun on kahdesti päättänyt kesäkauden näin juhlavasti, ei voi olla kuin päättämättä, että tästä tulee jokavuotinen koko perheen tärkeä perinne. Kiitämme Powerparkia sekä kuluneesta kesästä, että huipuista päättäjäistä. Risuiksi annamme ne viimevuotiset: lähtöjärjestelyt parkkipaikalla eivät vain yksinkertaisesti toimi.