Paitoja ja rintakarvoja

Ostin kangaskaupasta halvalla ties kuinka vanhaa kangasta. Outoa neulosta, en tiedä mitä. Mutta mieleni tekisi hakea sitä metrikaupalla lisää eri väreissä. Poika halusi tietenkin karhukankaan itselleen, koska se on punainen. Piirsin paperille paidan, ja kysyin, että mitä saisi olla lisukkeeksi. Hän totesi, että paita saisi olla pitkä, vähän niin kuin hame. Ja keskelle vetskari. Oli siinä mallipiirroksessaan sitten vielä taskut ja "sellainen koristenappi" navan kohdalla, mutta jätin ne erinäisistä syistä pois. Ja vetskarinkin laitoin suoraan, vaikka kuvassa se oli vinosti keskellä rinnusta. Lopputulos muistuttaa aika epäimartelevalla tavalla 90-luvun hiihtopaitaa, mutta ei se mitään. On siinä jotain hilpeää silti.

Iloissaan Poika kiskoi paidan päälle, avasi vetskarin ja riemusta kiljui, että täältä näkyy mun rintakarvat! Kuulemma on Tampereen kummisetä kehunut Pojan rintakarvoja joskus.

Tyttökin suunnitteli oman vaatteensa: Piirsi sotkua ja hoki "mörköpaita, mörköpaita, mörköpaita". Piirsi siinä sivussa myös oranssilla tussilla jalkoihinsa ja kikkaneihinsa (=pikkareihin). Tiesittekö muuten, että kun sitten pissaa niiden tussilla väritettyjen kikkaneiden läpi äidin kangaspinoon, niin pissa on mukavasti oranssia? No, takaisin asiaan. Mörköpaidasta (tai mekosta) tulikin yllättäen oikein kiva. Taskujen kanssa ei tahtonut ajatus kulkea, joten otin ja hurautin lopulta säkällä jotain. Ja meni oikein. Kivat taskut tuli, ja niskan vetskarikin asettui ilokseni myös aika nätisti. Vähäisestä vaivannäöstä ja ajattelusta huolimatta.

 Jos haen tätä kaupasta lisää, niin teenköhän vahingossa itselleni tuollaisen kisutunikan myös?