16.9.2014

Osittain kaapissa.



Tuossa remppahommia tehdessäni tajusin hukanneeni osan itsestäni kaapin pohjalle. Löysin sen nimittäin ohimennen, tutkailin sitä, ja työnsin sen vähän haikeana takaisin kaappiin. Mutta päätin, että tuo osa minusta saa "tulla kaapista" sitten, kun lapset ovat isompia ja mulla on taas aikaa itselleni ja kykyä omistautumiselle. Sen on pakko, en saa pitää sellaista paloa kaapissa.

Se, mitä sieltä kaapista löytyi, oli siis kuvataiteen sivuaineopintojen muistiinpanot ja portfoliot. En ollenkaan muistanut, miten kiinnostunut olen siitä ollut, ja miten taitava piirtäjä olen silloin ollut. Enkä nyt siis todellakaan vertaa itseäni muihin piirtäjiin, vaan siihen, millainen olen nyt. En lähellekään yhtä hyvä. Miten olisinkaan, kun en piirrä?

No, en minä toki mikään mullistava taiteilija ole ollut. Mutta uskalsin näköjään sittenkin heittäytyä enemmän kuin muistinkaan, eikä se naivistinen käsialani näyttänyt enää nololta, vaan ihan persoonalliselta ja ilmeikkäältä. Omalta, tutulta. Vaikka podinkin silloin kriisiä, etten ollut sellainen "omituinen taiteilija omituisine ajatuksineen", vaan vähän tylsä ja yksinkertainen. Ja toisaalta ne kotitehtävätekstit ja -analyysit tulkintoineen tuntuivatkin nyt luettuina kummallisen viisailta ja oivaltavilta. Onko mulla tosiaan ajatus kulkenut noin? Haluan voida vielä jonain päivänä hurahtaa kunnolla. Ja muistelin sitä ihanaa opettajaa, jonka lellikkilapsi ihan huvittavan läpinäkyvästi olin. Ihanin ylisanoin se mulle palautetta kirjoitti viitosten viereen. Mutta tuntuihan se nyt silti hyvältä, tuntuu vieläkin.

No, jonain päivänä. Sitten otan taas lyijykynän ja piirrän tuntikaupalla käsiä, korvia ja silmiä. Ja maalaan oranssilla ja keltaisella. Tutustun taas kuivapastelliliituihin ja opettelen vihdoin niitä grafiikkajuttujakin. Olen taas taiteilija, enkä vain tilattujen pikapiirustusten suhertaja ja photoshoppaaja.



10 kommenttia:

  1. Täältä löytyy iso kasa sun taidetta jotka sopis erittäin hyvin lastenkamarisi seinille.Juurikin niitä naivistisia eläinaiheita.Voimme tuoda.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikä, ei tunnu hyvältä ajatukselta. :/ Haluan vain tuottaa, en laittaa esille. Voisin myydä ne halvalla eteenpäin nurkista (nne) pölyttymästä..

      Poista
  2. Lataappa tori.fi Voin olla myyjänä täältä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, sinne vaan. ;) Myy vaikka virkistysrahastonne pussiin, jos jaksat sen vaivan nähdä. ;)

      Poista
  3. Voi kuvataiteensivuaine! :) tulvahti muistoja mieleen tosta tunnustuksesta. Sekä näitä tämänhetkisiä aatoksia; Niitä innostuksen rippeitä minäkin keräilen ja jotenkin koitan niitä arkeen tuoda tuolla töissä. Joskus onnistuu kuvataideKASVATUS ja joskus se on sellasta että huomaa vaan sanovansa samat sanat joka iikalle. Mutta tärkeintä on että se meissä kytee, joko omaan yksityiselämän tai töihin. Suosittelen kansalaisopistonkursseja. Itse aloitin jo neljättä vuotta keramiikkaa.. saa kätensä ja mielensä töihin eikä tarvi odotella sitku aikoja ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, mietin itekin tuossa papereita selaillessani, että eipä paljon näy tuntisuunnitelmissa (saati "jaksosuunnitelmissa"...) opintojen anti... Mutta ehkä jonain päivänä? Vaikka näkyy se INTO toisaalta niissä "tavallisissa" kuvistunneissakin. Siihen oppilaat usein tarttuu ja toivottavasti se edes vähän tarttuisi oppilaisiinkin. :)

      Kansalaisopiston tarjonnan selasin läpi, mutten muka kiinnostunut mistään. Tulkitsen itseäni, että on ehkä kaiken kaikkiaan vain sellainen olo, ettei jaksa sitoutua enää mihinkään enempään tällä hetkellä. Mutta olishan se taatusti kivaa....! :)

      Poista
  4. Hei mutta ihanaa, että sulla on tollanen taito ja palo takataskussa. Ei se sieltä mihinkään häviä, vaikka aikaa vähän välissä kuluisikin

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinhän se varmaan on. :) Vaikka toisaalta se taito kyllä ruostuu tehokkaasti. Mutta ehkä sen saa viilattua sitten aikanaan taas kuntoon? :) (Nuo kuvituskuvat ei muuten olleet niitä, joille siellä kansioissa huokailin, vaan satunnaisia skannattuja maalauksia... Tuli seliseliä vaativa olo, kun niin menin kehuskelemaan. :D)

      Poista
  5. Muistan ton ketun! Ja muistan myös sen innon ja jatkuvan tekemisen. Olet mielettömän lahjakas taiteilija, ja olethan koko ajan luonut ihania sisustuksia ja vaatteita väreineen ja muotoineen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aah, kivasti sanottu, kiitos. :) Ja niin, ehkä siinä jotain samaa osaa itsestään virkistää, kun toteuttaa visuaalisuutta vähän käytännönläheisemmin tavoin. Kuten sisustamalla ja ompelemalla. ;) Mutta piirtämään kyllä tuli hinku. :)

      Poista