2.9.2014

Ei mikään unelmien kotipäivä





Eilen töistä kotiin päästyäni pamahti ihan tyhjästä ja yllättäen kuume. Sellainen, että kuumemittarikin piippasi ennenkuulumattomasti (ääni näköjään muuttuu jossain 37,6 asteen paikkeilla, mutta siitähän mulla ei juuri ole kokemusta. Nyt kävin jo reippaasti seuraavan kokonaisluvunkin puolella). Tämä päivä on siis mennyt sängyn ja sohvan välimaastossa.  Morsiuspukuohjelmia ja Netflixistä Juoppohullun päiväkirja. (Miksi ihmeessä??) Voi kun toivoisin, että menisi kuume äkkiä ohi. Kamalan tylsää ja on niin monella tapaa voimaton olo. Plääh... Valivali.

Olin jo valmiiksi Ihan Puhki parin viikon takaisesta sairastamisesta, joka ei kaatanut petiin asti, mutta velloi monta päivää ja elin viikon särkylääkkeellä. Ja töissäkin rehvastelin, että pärjäsinpä hienosti sairaslomapäivittä. No, nyt on sekin saldo sitten avattu.

Ompelu- ja järkkäilysuunnitelmat on sysätty syrjään, palataan niihin, kun pysyn taas tolpillani.



2 kommenttia:

  1. Voi että, toivottavasti kuume olisi jo ohi!

    Palkitsen sinut muistojen jakamisesta käsin tehdyllä kortilla, laitahan sähköpostia satukasetti(at)gmail.com Väritoive ja kortin aihe mukaan. Korttihan tulee olemaan sisältä tyhjä, jolloin voit itse antaa sen eteenpäin jollekkin läheisellesi! Kiitos vuorovaikuttamisesta. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai niin, unohtui vastata tähän, kun vastailin aiheeseen liittyen jo toisaalla, kiitos vielä. :) Ja kyllä, kuume meni lopulta aika nopsaan ohi, vaikka kieltämättä kummallisen kauan omalla mittapuullani lämpö pysyikin korkealla. Enpä taas hetkeen kehtaa väittää, että kun "mulla ei koskaan nouse kuume, vaikka oisin kuinka kipee".... ;)

      Poista