26.7.2014

Vapautta.







Olin eilen elämäni ensimmäisillä vauvakutsuilla. Tiesin jo etukäteen, että olisi mukavaa tavata kavereita (oli!), mutta siitä yllätyin, että nautin myös yksinäisistä automatkoista. Viitaten edelliseen tekstiin, olivat ehkä terapiaistunto nro 2.

Viisi tuntia ajoin ihan hiljaa, sitten aloin saada ajatuksistani tarpeekseni ja päästin Robbie Williamsin ääneen.





Huumaava vapauden tunne. Ajaa auringonlaskuun ja pysähtyä ihan vain huvin vuoksi. Ei siksi, että jollakin (edes itselläni) olisi nälkä tai jokin muu hätä. Pysähtyä jätskille, pysähtyä tienvarteen ottamaan kuvia, pysähtyä ihan vain siksi, että haluaa vielä hetken Olla Matkalla.

Ja oli kotiinkin kiva tulla. Tämä määrä vapautta riittää tällä erää.





2 kommenttia:

  1. On itse asaissa todella vapauttavaa ajaa ja olla autossa tuntitolkulla yksin! Eurovaalien aikaan moni ihmetteli, kun liikuin autolla yksin. Että enkö tarvitsisi kaverin mukaan ja kuinka jaksan, kun on noinkin monen tunnin ajomatka.

    Voi hyvä tavaton! Ihan loistavasti jaksoin! Ei kukaan huutamassa, vaatimassa yhtään mitään, vain minä ja omat ajatukset. Välillä Yle Puhetta, välillä läppäriltä areenasta astudiota ja muita asiaohjelmia. Ja energiajuomapullo niillä matkoilla, jotka venyivät yli puolen yön. Ja kuinka mahtava sen jälkeen oli kömpiä lasten viereen nukkumaan ja taas päivä touhuta. Ja sitten taas uusi vaalitapahtuma ja ajomatkat yksin <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, oikein "omaa aikaa"! :) Mäkään en kyennyt keväällä kuuntelemaan töistä tullessa radiota lainkaan. Kun työ on meluisaa ja kotona on meluisaa, on 20 minuutin hiljaisuus kahdesti päivässä luksusta. Jollei jopa ihan välttämätöntä. :)

      Poista