Tänään opittua

1. Opin taas, että äitiys on yhtä siirtymistä vaiheesta toiseen. Tänä kesänä en ole vauvavuotiseen tapaan joutunut paniikin valtaan ajatuksesta, että olen muutamia päiviä lasten kanssa yksikseni. Meillä on ollut nyt oikein hauskaa kolmestaan! (Tilanne voisi olla toinen, jos tulisi räntää ja rakeita tai räkää ja oksennusta..)


2. Olen reviiritietoinen ja tarvitsen yksityisyyttä. Haluan, että lapset oppivat tuomaan meille kavereitaan ja haluan kavereiden viihtyvän. Tänään huomasin, että tässä on pieni ristiriita, joka mun täytyy päässäni ratkaista.


3. Tällä viikolla olen ilokseni huomannut, että ne kotiin tulevat leikkikaverit ovat vähän kuin lapsenvahteja. Helpottavat mun rooliani, kun ei tarvitse leikittää ja ohjata.

4. Tänään opin, että leikkikaverit EIVÄT ole lapsenvahteja. Keksivät porukalla kaikkea päätöntä, mitä yksin eivät keksisi.

5. Opin myös, että jos lapset tuovat kukkia ulkoa, ei kannata laittaa niitä pöydälle maljakkoon. Niissä on kauheasti ällöjä ötököitä.

6. Seuraavaksi opin sen, että jos lapset tuovat kukkia, kiitä niistä nuivasti. Muuten ne tuovat niitä vielä kolme kertaa lisää, ennen kuin ymmärtävät kehotuksista huolimatta lopettaa.

7. Kantapään kautta opin myös sen, että jos päiväuinti altaassa päättyi riitaan, ei ole hyvä yrittää korjata tilannetta uusimalla uintireissua illalla. Sekin päättyy riitaan. Mutta jos unohdetaan riidat, niin oli kai molemmilla pienen hetken hauskaakin. Ehkä he muistavat vain sen.

8. Ensimmäiseen kuvaan liittyen saatan oppia vahtimaan paremmin, etten jätä kameraa lasten ulottuville. Vaikka toisaalta noilla jonkun muun räpläämillä säädöillä päivän helteisyys kuvastuu ihan hyvin. Opin muuten myös, että limupullon korkki kannattaa tarkistaa ennen laukkuun laittamista...