7.5.2014

Yllätyksiä








Ekaa kertaa kävi kaupassa niin, että jouduin ostamaan suklaamunan vain siksi, että siihen oli mystisesti ilmestynyt oman lapsen hampaanjäljet.

No, sisältö olikin niin pientä ja söpöä, että olin (ihan vain hippusen verran liioitellen) täysin vakuuttunut, että tässä oli kyse kohtalosta: näiden ihanien nukkaturkkisten pupujen oli määrä muuttaa meille. Kävipä tuuri.

Mietin siinä ohessa, että on ollut keväässä monia muitakin juttua, joita en olisi halunnut ottaa vastaan tai joita en itse suunnitellut tekeväni. Ja sitten yllättäen ne ovatkin olleet niitä palkitsevia, voimauttavia ja hienoja kokemuksia. Hyvä, että näitä kevään kindereitä oli joku muu puolestani puraissut, että jouduin ne lunastamaan. Hienoja yllätyksiä sisälsivät kaikki.

(Pupumiehen kynnet leikattiin visuaalisesta näkökulmasta vartti liian myöhään: kuvanoton jälkeen...)


4 kommenttia:

  1. Täytyy onnitella yllätyksistä! Meidän Kindereistä tuli vain koottavia koripallokenttiä ja pilipali-autoja. Puput olisi kelvanneet tännekin. Eikö ennen ollutkin paremmat yllätykset?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, niitä kilpikonnia ja krokotiileja me ainakin kerättiin pienenä silmät kiiluen! :D Mutta ihan hauskoja yllätyksiä tänä vuonna oli (noiden typerien koripallokenttien ja autojen lisäksi). Koulussa nimittäin jaettiin neljä lavallista munia, ja yllätysten joukossa oli paljon kivojakin juttuja, mm. minivesivärejä ja leimasimia. :) Mut nää puput oli kyllä parhaat. ;)

      Poista
  2. Noi puputhan on ihan selvästi sisko ja sen veli. Ruskean pupun asennon venkoilevan asennon voin hyvin kuvitella veljelle ja sisko nauraa vieressä veljen pelleilylle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo! ;) Ja ne saa jotenkin laitettua halaamaan niin, että "loksahtavat" kohdilleen, mut en enää osannut sen jälkeen, kun olin ne ekan kerran ottanut erilleen. ;) Tosin pikkusiskokaniini on tietenkin jo jossain hukassa... ;)

      Poista