Eilisten juhlien edetessä unohdin monta asiaa. Ihan ensinnäkin unohdin fiksut kengät ja takin kotiin.
Onneksi aika alkuvaiheessa iltaa unohdin vihdoin olevani ope ja päässä alkoi liikkua muutakin, kuin opepuheenaiheita. Kun kellon viisarit näyttivät lasten nukkumaanmenoaikaa, siirsin puhelimen sivuun ja päätin myös unohtaa olevani äiti. Lopulta kävi niinkin, että unohdin olevani vaimo. Taannuin kivasti tuntemaan oloni nuoreksi tyttöystäväksi.
Se oli vähän noloa, kun unohdin, etten osaa tanssia.
Nyt taas kotona yritetään palautella mieleen näitä unohtuneita rooleja tulevaa viikkoa varten... Vaan olipa kiva reissu. Huhhuh. Ja kirkkaana on juhlamuistot mielessä, vaikka otsikko saattoi herättää mielikuvia toisenlaisista juhliin liittyvistä muistinmenetyksistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti