7.8.2013

Työn- ja touhuntäyteinen päivä



Ensimmäinen päivä tätä elämää sujui iltaan asti hyvin, kunnes kaikki taisivat väsähtää kovasta tsemppaamisesta. Mutta hyvä alku silti.

Suosikkikotityö: vaatteiden kuljettaminen kuivauskaappiin.


Pikkiriikkinen on ihan erilainen, kuin keväällä oli. Kolmevuotiaskin on muuttunut. Arki taitaa siis olla aika toisenlaista, kuin edellinen arki pari kuukautta sitten. Musta on vähän surkeankin hassua, että kaikki Pojan luonteenpiirteet löytyvät tuosta neuvolan "3-vuotias" -esitteestä. Luulin sen olevan jotakuinkin persoonallinen, mutta näköjään se on sitä toistaiseksi vähemmän, kuin luulin. No, hauskaa seuraa se ehdottomasti on. Mielikuvitus- ja roolileikit on  humpsahtaneet kuvioon ihan äkisti, ihan kuin olisi itsekin sen tuosta esitteestä lukenut ja päättänyt ottaa tavaksi. Tänään se on touhunnut KOKO päivän. Aamu alkoi pukeutumalla muumihousuihin, kuulemma työhaalareihin. Sittemmin on aurannut maanviljelijänä peltoa (ja välillä on kyntätty), repinyt traktorista lankkuja ja naulannut vaatekasoja, seilannut merirosvona sohvalaivalla ja piilottanut aarretta, tankannut mopoa, ajanut patjamaasturilla, lypsänyt lehmistä monta kengällistä maitoa ja rakentanut aitausta maatilan eläimille. Karttapallon kanssa suunnistaen lähdettiin viemään vaatteita jäteasemalle, jossa sitten nostureilla nostettiin ne pyykkikoriin. Postimiehenä se jakoi kirjansa pitkin taloa (äsken löytyi yksi keittiön laatikosta), kunnes oli taas aika kiinnittää vekottimia traktorin perään, pelto oli nimittäin ehtinyt kasvaa. Kasvoilta paistaa, miten ajatukset muuttuvat todeksi ja vierashuone mereksi. Itsekin intoudun mukaan ja uskon näyttäväni tarvittaessa nosturilta.

"Tuossa on jäteasema, tuossa on tie, mentiin!"

Ainoa, mikä pikkuisäntää harmitti, oli se, kun ei saanutkaan ulos pukea haalareita. Kun olisi ollut se uusi syksyhaalari, ja isähän menee syksyllä töihin. Kieltämättä mäkin alan olla valmis ilmojen viilenemiseen. Kesä on ollut pitkä ja ihana, tulkoon vaan syksy.

Päivän säikähdykset tarjosi Pikkiriikkinen, joka yllätti kerran jos toisenkin tulemalla kävellen vastaan ovensuussa. Hihityttävää, riemastuttavaa ja jännittävää, mutta kieltämättä ihan himpun haikeaakin.


Itseäni jäi vähän huolemattamaan tämä mielikuvitusleikkien,
uuden innokkaan sotkuapulaisen ja laiskasti siivoilevan äidin yhtälö...









12 kommenttia:

  1. Hauskalta kuulostaa teidän arki. =) Yks suurperheen äiti totesi joskus "Kun lapsi oppii kävelemään iskee vauvakuume. " No ehkä teillä riittää vipinää näinkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vauvakuume tuli ekan kerran tänään puheeksi, joskaan ei omalle kohdalle vielä iskenyt. Maanviljelänuorukaiselle luin Koiramäkeä ja se tökkäs kehdossa makaavan vauvakoiran kuvaa:
      -Minä haluan tuollasen. Minä voisin sitten kutitella sitä!
      -Eikö pikkusisko kelpaa?
      -Hehe, ei!
      -Ai miksi?
      -Se on liian suuri ja kankea.

      Poista
    2. Aamunaurut suurelle ja kankealle!

      Poista
  2. Siellähän on ehtiväinen pikku farmari! Voi apua! En kyllä saa tuosta pienestä ihanasta mitenkään liian suurta ja kankeaa :'D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En oikein tiedä, mitä se "kankea" kuvastaa, kun sitä käytetään muutenkin vähän omituisissa lauseyhteyksissä. ;D

      Poista
  3. Onko toi keltainen lieriö palikkaboksi tuttu?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On tuttu, ahkerassa käytössä ja sisältö lisääntynyt (ja osittain ehkä kadonnutkin) vuosien saatossa. :)

      Poista
  4. Näyttää kyllä tosi hyväkuntoiselta, ainakin kuvassa. En ollut ihan varma pinnoitteen kestävyydestä todellisessa käytössä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siis on kestänyt ja säilynyt hyvin!! Korvista sitä on kannettu, tukasta revitty ja ympäriinsä retuutettu. Pohjan kestävyyttä oon vähän jännittänyt, kun sitä välillä rummutetaan raivokkaasti. Monipuolinen lelu se on ollut! :D

      Poista
  5. Ihanaa, että lapsi on oman äitinsä mielestä erityinen, vaikka toiminnoiltaan, osaamiseltaan yms. osuukin kolmivuotiaan yleisiin kuvauksiin. :) HS

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, en tiedä, miksei sitä muka voisi rehvastella omansa taidoilla, vaikka muutkin saman osaisivat. Onhan oppiminen aika ylistettävää ylipäätään! :) Ja toisaalta myös hirveän iloittavaa sekin, jos lapsi kehittyy aivan tylsän "oikein".

      Poista