Meillä on nyt lemmikki. Pienimmän tädin markkinatuliaisena kotiimme muutti tämmöinen mieletön, söde räksy. Ihan aito chihuahua. Huutaaa "PiPiPiPiPiPi" ja tepsuttaa hysteerisenä. Meni kylläkin hyllyn päälle, kun on vielä liian pieni leikkimään valvonnatta näiden vielä liian pienten hoitajien kanssa.
Niin... Päätin etten tänään ala jauhaa olotiloista ja unista, vaan aioin liidellä iloisten asioiden äärellä, Räksyn ja muun hihityttävän. Rupesin väkertämään kuvakollaaseja viimeaikaisista puuhailuista, mutta lopputuloksesta tuli semmoinenkin sillisalaatti, että klikkailin tunnin työn jälkeen muut kuvat pois ja palaan viimeiseen, jonka myötä sitten taas, kuinka ollakaan, jauhan olotilasta. Vähän vain. Sori.
Auringonkukka on mun kukkaensirakkauteni. Niiden fanitus meni teininä jopa överiksi ja sain yliannostuksen. Piti ottaa etäisyyttä ja ihastua muihin lajikkeisiin, kuten liljoihin ja freesioihin, lopulta neilikoihinkin. Mutta jälleennäkeminen sai tunteet pintaan. Pidän näistä. Myös niistä van Goghin rumista nuupahtaneista. Jotenkin niissäkin on voimaa. Silloin, kun mua nuupahduttaa, haluaisin osata nuupahtaa yhtä komeasti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti