Minä ja mr Pii päästiin lomalle. Kohde ei ollut kummallisempi, lähicity, mutta kokonaisuudessaan tilanne oli hyvinkin kummallinen. 21 tuntia vapautta tehdä asioita aikuiseen tahtiin, miettimättä puuroaikoja ja päiväunia. 21 tuntia aikaa muistella muita aloitusrepliikkejä puolisolle, kuin niitä "voisitko" -alkuisia. Meinasin kirjoitella tähän niistä koti-ikävää ja haikeutta aiheuttavista asioista, mutta toisaalta, miksi ihmeessä. Olihan meillä niistäkin huolimatta pelkästään kivaa (vaikka shoppailuaikaan mr Pii joutuikin vähän teeskentelemään viihtymistä). Kivaa olla välillä kahdesta koostuva yksikkö, eikä neljästä koostuva yksikkö. Kivaa ruokkia hotellin aamupalalla vain itsensä, ei paria säheltäjää lisäksi. Kivaa, että riitti kävellessä käsiä ihan vain käsikkäin kulkemiseenkin. Ja olipa se koti-ikäväkin aika kiva tunne.
Tämä on hauska kuva, yksi reissun 17 yhteisposeerauksesta. Vaikka tämä ei olisi näin onnistunut otos (silmineen tietysti vielä parempi), niin julkaisisin sen. Ihan vain, koska siisteintä on, että otettiin näitä kuvia. Meistä kahdesta. Enpä muista sitten seurusteluaikojen jälkeen montaakaan kertaa tämmöisiä itse otettuja poseeraushömpötyksiä harrastaneemme. Pitäisi ehdottomasti enemmän.
 |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti