Mitäs sitten touhuttais?

Meillä on taas leikitty tyhjästä nyhjäisten ja halvasti huvitellen.

Leikki alkoi vanhasta pahvilaatikosta, jonka Poika oli värittänyt ja nimennyt "säilytyslaatikoksi". Laitoin jonkun uhmakiukuksi yltyneen leikin päätteeksi Pojan laatikkoon muiden lelujen kanssa "odottelemaan seuraavaa leikkiä". Poika ei sortunut nauramaan vitsilleni, vaan kiukuissaan päätti potkia laatikon hajalle, mitä en kovasti estellyt, koska meillän on parempiakin "säilytyslaatikoita". Itsekin taisin kaivata ärhäkkää leikkiä, joten käärin Pojan kääretortuksi avatun pahvilaatikon sisälle. Pojankin kiukku muuttui nauruksi rullaillessa. Vyö ympärille, ja pari nappulaa tussilla: "noin, oot robotti". Hilpeää. Yhdestä napista menee pauselle, toisesta liikkuu takaperin. Yhdestä saa äänet pois. (Ei toiminut.) Sitten vähän nauretaan oman lapsen kustannuksella, kun käsketään konttia tai nousta maasta ylös. Hilpeää taas. Tuotekehittelymielessä asennetaan vielä henkselit ja tehdään nappuloita, joista robotti heiluttaa käsiä ja toisesta antaa suukon. Sen Poika suttasi ällötyksissään heti ja nappi meni hajalle. Höh, jäin pusuitta.

Tänään samaan pahviin piirrettiin toiselle puolelle Isoveli ja toiselle Pikkusisko. Merkkaan lukujärjestykseen tälle päivälle suorituksen "taiteilu".

Halpa huvi -teemalla leikittiin myös majaleikkiä. Ihanat lapset, tykkäävät kömpelöidä (Pojan keksimä sana, mielestäni hirveän käyttökelpoinen) peitto- ja tyynykasoissa. Pikkiriikkinenkin hihkuu riemusta aina, kun tehdään maja, tai muuten vain tyynykasa. Iso mielikuvittelee. "Tähän ovi, tohon ikkuna, vielä vesiputket puuttuu!"

Muita tyhjästä nyhjäistyjä leikki-ideoita ja muuta inspiraatiota lasten viihdyttäjille löytyy tästä mainiosta blogista:  MITÄ MÄ TEKISIN?