20.8.2013

Tökkii ja takkuaa



No niin. Nyt on selvästi arjen alkuhuuma ohi. Tänään en enää päiväunille nukuttaessa kuunnellut linnunlaulua, hymyillyt autuaallisesti ja potenut huonoa omaatuntoa siitä, miten ihanan helppoa on arki kotona. Että eikö aikuisen ihmisen pitäisi käydä töissä. Tänään on tapeltu. Kukin kiljunut vuorollaan. Isoveljen leikit ei suju, ja minä en ymmärrä, miten niitä pitäisi korjata. Pikkusisko jää jalkoihin ja on oppinut draamaa. Kiukkuinen veli purkaa turhautumisensa pienempään, ja minä uhkailen "nyt kyllä seuraavan kerran ku teet tolle jotain, joudut pois paloautoleikistä omaan huoneeseen". Joojoot, ja heti se silti tekee jotain pientä kiusaa. Semmoista ilkeäkatseista silittelyä tai melkein liian rajua toisen kädestä ottamista. Ja minä arvioin, että pitääkö jo viedä sinne huoneeeseensa, vai kuinka kauan voin auktoriteettiäni (ja Pikkusiskon oikeuksia) syömättä venyttää rajaa ja "olla huomaamatta".


Istun sohvalla, puhaltelen ja puntaroin. Otan kuvan Pojan rakentamasta paloautosta, joka on niin hieno, että luulisi leikin maistuvan. No, voitte tiirailla tuosta nappaamastani kuvasta, että siellä on uhmakkaalla ilmeellä tehostettuna kantapää tusahtamassa pienille sormille. Seuraavan tunnin Kiukkupussi leikki sitten omassa huoneessaan (ihan nätisti) ja minä lellittelin ja höpsöttelin vauvelia (!?) sylissä. Tämä hetki on ihana, vaikka vähän tympeä ja surkeakin.

Päivän fiiliksiin sopii hyvin myös päikkäripuuhat: äidin marenkivarkaissa käynti päättyi miljoonaan sirpaleeseen kivilattialla. Suusta pääsi hiljainen ruma sa(***)na, kiteyttämään kaiken. Pitää vielä hysteerisyyttäni imuroida toiseen kertaan. Päivälevon jälkeen aloitetaan puhtaalta lattialta ja puhtaalta pöydältä, eikö?

4 kommenttia:

  1. Muuallakin samanlainen päivä. Aamu alkoi hyvin, käytiin perhekerhossa ja sitten koitti päikkäriaika. Väkisin yritetään saada pikkusisko hereille... Ja äidillä keittää...puuh

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Argh! Se on kyllä ra-sit-ta-va! Uniaika on kaikkein kriittisintä pimahdusaikaa.

      Sirpaleita löytyi vielä kolmannellakin imurointikerralla. Kamalaa. Inhoan sirpaleita.

      Poista
  2. Minäkin toissapäivänä hajotin juomalasin kaiken muunkin mennessä pieleen. Päivä pelastui kuitenkin kun naapurin rouva tokaisi hymyillen :"Sirpaleet tuo onnea!"
    Vertaistukea siis roppakaupalla! *voimahali*

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuinka viiveellä se onni tulee? :D Mutta kiitos, kyllä tämä tästä, varmaan, taas, pikkuhiljaa. :) Iltavapaa vähän helpotti päällimmäistä kiristystä.

      Poista