26.8.2013

Lentonäytöksiä



Juhliminen oli kivaa, kilometrejä kertyi, vaihdettiin juhlavaatteista mökkivaatteisiin ja taas uusiin juhlavaatteisiin, annettiin lahjoja, tavattiin sukulaisia ja uusia ihmisiä, syötiin ja juotiin hyvin. Elämyksiä ja iloa kertyi kilokaupalla.

Autoon istuessa juhlaflow jatkui aina muutaman kilometrin, kunnes iski väsähdys ja sitä seuraava ahdistus. Pitäisi saada purettua tämä jotenkin, ettei riistäydy käsistä ihan paniikiksi asti. Pitkästä aikaa tuntuu taas siltä. (Mietin, että kuuluuko näitä sanoa täällä ääneen, mutta kai mä voin, ja sanonkin taas vain puolikkaasti...)

Viime yönä näin niitä tilaamiani tunneunia. Merkitykset eivät ihan täysin selkiytyneet vielä, mutta fiilis oli niissä hyvä ja rauhallinen, ja se on jo mukavaa. Teemana oli lentäminen. Lähdettiin perheen kanssa huviajelulle hävittäjällä, oikein semmoiselle näytöslennolle, että sai kauhistella, kiljua ja kikattaa, ja luottaa siihen, että lentäjä osaa hommansa. Poika hyppäsi laskuvarjolla (jonkun ventovieraan aikuisen kanssa), mikä aiheutti hetkellisen hätäännyksen mulle, mutta lopulta kuitenkin luotin, että kaikki menee hyvin. Unessa päivä sitten jatkui joidenkin ystävien kotona, pilvenpiirtäjäkorkeuksissa, ja ikkunasta tuijotin ihmeellisillä laitteilla lentäviä ihmisiä ihastellen ja koittaen eläytyä tilanteisiinsa ja tunteisiinsa. Haikailin fiilistä, että ilma kantaa ja nostaa, mutta olin tyytyväinen ihan vain katsellessakin. Sää oli kaunis, taivas punersi ja välillä maisema peittyi kokonaan kevyisiin pilviin. Rentouttavaa. Ikkuna oli koko korkean seinän kokoinen. Ihana. Sillä tuntui myös olevan jokin merkitys.

Joku unentulkintaopus lupasi lentokoneella lentämisen tarkoittavan helpotusta arkeen. Tämä mun lentoni oli vähän ehkä erilainen, mutta ostan silti tuon selityksen. Yksi sellainen, kiitos. 

Prosessoin tätä. Ja vähän väliä haukon henkeäni edelleen. Silti jo luottavaisin mielin.




6 kommenttia:

  1. Näytöslento vois olla tämä teidän juhlakimara. Kävitte vähän niinkuin näyttäytymässä, hyvissä merkeissä. En tiedä, mutta saattais olla kotiäiti-tilanteessa ihan spesiaalia.

    Lapset varmaan olivat sukulaisten lellittävinä laskuvarjoineen, turvallisesti ja silti jännästi irrallaan.

    Talo on yleensä aina itse unen näkijä. Taisit olla jotenkin avoimessa vireessä, tutussa ja turvallisessa seurassa, kun oli niin isot ikkunat, joista maailma näytti niin hienolta.

    Meniköhän sinnepäinkään...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vau, hyvät analyysit! :D En hoksannut ajatella tota näytöslentoa noin, mutta sopisi hyvin, samoin laskuvarjoilu, tosi hyvin! :) Ikkuna-asiassa mietin itekin tota avoimuutta, ihan yleisestikin. Musta on tullut vähän isompi-ikkunainen talo, luulisin. :)

      Poista
  2. Uuuh, unet on mielenkiintoisia! Itse näen paljon unia, muistankin ne usein aika hyvin, mutta ovat vähän sekavia, hyppivät paikasta ja asiasta toiseen, enkä saa "juonesta" tai tarkoituksesta kiinni.

    Jossain lehdessä oli jonkin uni-aiheisen kirjan esittely. Kirjasta oli pieni lainaus, jossa kerrottiin delfiini-aiheisesta unesta. Unennäkijän vierellä oli uinu delfiini, joka oli kiihkeästi yrittäny viittoa jotakin. Delfiini oli ihan tuskastunu, kun katsoja ei ollu ollenkaa ymmärtäny sen viittomisia. Sitten delfiini oli pysähtynyt, katsonut syvälle silmiin ja sanonu selkeästi: "lopeta se stressaaminen, se ei auta sinua mitenkään!".

    Villejä unikokemuksia oli myös Annikki Kaivola-Bregenhojn toimittamassa Suomalaisten unet -kirjassa. Varsinkin sotavuosilta oli paljon sellaisia unia, jotka selvästi pelasti ihmishenkiä. Unessa annettiin selkeästi käsky tehdä jotakin, esim. poistua talosta, kun hetkeä myöhemmin taloa sitten pommitettiin. Unessa käskyn saattoi antaa esimerkiksi kuollut veli.
    Ehkä unet siksikin on kiehtovia, että nykypäivän tieteellisessä maailmassa on sentään jotain, mitä ei täysin pysty järjellä/tieteellä selittämään tai hallitsemaan...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mäkin tykkään kaikesta konkreettisesta (vaikka unien "konkreettisuudesta" nyt voidaan olla montaa mieltä), mikä todistaa, että tiede ei vain ihan kaikkialle yletä. Alitajunta ylipäätään on hirveän kiehtova juttu, ja siinä ois varmasti paljon semmoista voimaa, mitä ei vielä ymmärretä ja osata ottaa käyttöön.

      Nää tunneunet silti jotenkin vielä mahtuu järkeen. Aivot muuttaa mielialan joiksikin muiksi kuviksi, ja sitä kautta saa kiinni ajatuksistaan. Mutta enneunet on toki vielä mystisempiä. Ja noiden varoitusunien kanssa menee samaan sarjaan ne "äänet päässä", jotka käskee hidastaa tiellä, ja seuraavassa mutkassa onkin hirvi tiellä tms..

      Poista
    2. Olishan se tosi jännää, jos "äänet päässä" olis oikeesti jotain henkimaailman olentoja, enkeleitä. Enkä siis sano että olis tai ei olis, ku en tiedä mitä ovat, mutta tämmösiä tapahtuu, joskus itellekin...

      Poista
    3. Voihan niiden ajatella olevan? Ei kai sillä oo väliä, mitä ne sitten "oikeasti" ovat. Kun kerran ovat jotain hyvin epämääräistä muutenkin, niin kai ne voi nimetä ihan miksi ite haluaa, vaikka enkeleiksi? :D Ois hauska joskus jutella tarkemminkin noista kokemuksista, ne kiinnostaa! Mulla ei valitettavasti oo muistaakseni mitään kovin mehukasta tarinaa tarjota vaihtokaupassa...

      Poista