Kuolarannekkeet

Miukunen on kolmekuinen. Hän on löytänyt kätensä. Tai kädet ovat löytäneet tiensä suuhun. Ovat siellä koko ajan! Paita kastuu sekä hihoista, että kaulukselta, ja sitten paleltaa. Ainakin äitiä, myötätunnosta.

Vanhat froteepaidat eivät kastu ihan niin äkkiä läpi asti, kuin trikoobodyt, ja potkuhousuihin stoppaa enimmät kuolat hetkeksi. Mutta monta kertaa päivässä  pitää silti vaihtaa vaatetta. Surautin hihasuojiksi tilkuista rannekkeet. Ensihätään. Neuloen teen toiset. Eiköhän näillä pärjää, ja kuolalapuilla. Jos ei tarvitsisi koko paitaa vaihtaa aina.