17.4.2015

Omituinen uusi tilanne



Meni pari päivää sitten kevät uusiksi. Lääkäri sanoi, että työnteko saa nyt riittää. Eikä antanut vaihtoehtoja (vaikka edelleenkään ei ollut mitään absoluuttisella mittarilla todettavaa riskitekijää). En osaa laittaa pulpahtaneita tunteita voimakkuusjärjestykseen (ahdistus, hävetys, järkytys, yllätys, helpotus, nolotus, epäusko).

Täytyy sanoa, että onni on oksennustauti oikeaan aikaan. Eli tunti tuon lääkärin määräyksen jälkeen. Nyt tuntuu, että oon tämän viikon "normaalilla sairaslomalla", ja raskaudesta johtuvaa sairasloma-asiaa käsittelen sitten vasta ensi viikolla...

Ostin viikonloppuna kauhean pantterineuleen. Rakastuin siihen ja lupasin itselleni, että pidän sitä vain kotona. Kun tätä kotona oloa tiesin olevan luvassa. En vain arvannut, että näin pian. Ja onneksi pakkaseen oli jäänyt mehujäätä vielä mullekin.



Kirjoitin tämän jo eilen, oksennustaudin retuuttamana. Jostain syystä en yrityksistä huolimatta saanut klikattua julkaisunappia. Koko ajatus töistä jäämisestä tuntuu vielä jotenkin niin väärältä ja vaikealta.



10 kommenttia:

  1. :(

    Sori että kävi näin. Se on kova paikka. Toivon että lopput raskausaika menee hyvin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivotaan niin. Katselin just sun fb-kuvista, että Walter taisi syntyä aika lailla näillä viikoilla (mulla nyt 32)? Niin valmis, mutta niin hirveän pieni vauva... Onneksi mitään viitteitä synnytykseen ei meillä tällä hetkellä oo. Eikä toivottavasti tulekaan, ja niiltä osin, kuin se on minusta kiinni, niin oma velvollisuuteni on tietysti ottaa rauhallisesti ja huolehtia nyt vauvasta... :) Pitäisi aina muistaa se ensin, eikä murehtia töistä...

      Poista
    2. Joo, se oli 32v 6p kun se syntyi, ja oli varmaan siinä 5 viikkoa pienempi koostansa kun olis pitänyt olla. Nyt siinä seitsemän kuukauden vanhana lasketusta ajasta (melkein yhdeksän kuukautta oikeasti) se painaa reilu 6.5 kiloa, ja on pituutta 61 senttiä. Niin se on hirmusen pieni vielä, mutta on kasvanu ja kehittyny oikein hyvin. Ei mitään ongelmia oo ollu, eikä odotetakaan että tulisi! Olis voinu käydä niin paljon pahemmin. Vielä nytkin joskus tulee sellainen rankka olo kun ajattelen mitä olis voinu tapahtua. Ollaan tosi kiitollisia. Ja vielä varmempia kun ennemminkin että Walter on meidän viimeinen!

      Meillä oli ollu aika isoot elämän vaihto suunnitelmia menos just silloin kun tultiin tietämään että Walter oli tulossa liian ennen. Kaikki suunnitelmat piti panna paussille. Oli vaikea vaihtaa suuntaa. Mutta sitten lopuuksi kaikki meni aivan hyvin, ja paremminkin kun olis menny jos meidän suunnitelmat olis menny just kuinka haluttiin. Niin, kyllä se siitä menee vaikka se siinä kohdas on tosi vaikeaa. :)

      Poista
    3. Ai niin, se oli tosiaan noin, että oli vielä paljon viikkojaan pienempi! Mutta mahtavaa, että kaikki on kuitenkin mennyt hyvin. Jälkikäteen sitä aina huomaa sitten paremmin, että suunnitelmat on kuitenkin olleet isommassa ja viisaammassa kädessä. Vaikka siinä kohtaa, kun kaikki menee sekaisin, ei missään tunnu olevan järkeä. :)

      Poista
  2. Mä olen kanssa jäänyt aina melko aikaisin sairaslomalle. Ja hyvä niin, sillä vauvat saivat kasvaa rauhassa, ja ihan yli lasketun ajankin :D tsemppiä kotioloon!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tsempeistä! Laskeskelin, etten mäkään oo tämän myöhempään ollut koskaan töissä: aiemmin on vain sattunut kesälomat tai muut työllisyystilanteet niin, että hommat on luontevasti loppuneet n. 30 viikon paikkeilla. Nyt pitäisi vaan antaa vielä mielenkin rauhoittua työasioista tähän vauva-asiaan. Vielä se tuntuu hämmentävältä, mutta kyllä mulla on tunne, että saan kaivettua tästä ne hyvätkin puolet. :)

      Poista
  3. Voimia, näin on paras!
    -r

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinhän se on. Kun ajattelee meidän pikku yksikköämme, niin meille kaikille tämä lienee parasta. Eikä mun tarvitse nyt murehtia muista, joku muu kyllä huolehtii ne jutut loppuun. Vaikka olisinkin itse halunnut vähän paremmin siihenkin pystyä... Kiitos. :)

      Poista