1.3.2015

Maaliskuun aurinko





Kipeänä linnoittauduin perjantaina koneen ääreen: kävin läpi viimevuosien kuvia ja keräilin ylös niitä, jotka pitäisi teettää. Tein pari havaintoa: jossain vaiheessa talven jälkeen alkoi tulla ihanan aurinkoisia kuvia. Ja mitä ihmettä, kyseessä oli viimemaaliskuiset kuvat! Tänään, kun päivä valkeni, kurkkasi aurinkokin pilvien takaa ihan samaan malliin, kuin kuvissa. Maaliskuun aurinko. Mahtavaa!

Toinen havainto oli, että meillä on aina ollut siistiä. Ettei ikinä ole ollut yhtä sotkuista, kuin nyt. Tai siis silloin perjantaina. Mr Pii lähti lasten nukahdettua kaverinsa tupareihin ja muhun iski siivousinspiraatio (ei edes siivouskiukku, niin kuin yleensä). Jatkoin samaa rataa seuraavan päivän, ja lauantai-iltapäivän ajan meillä oli tosi siistiä. Otin kuvia, että luulen sitten taas vuoden päästä samoin, että ennen oli AINA siistiä.






Siivouskukat ehdin ostaa juuri ja juuri ennen siisteystason pikaista "normalisoitumista", itse asiassa Poika ehdotti sitä tällä kertaa. Halusi nimittäin omaan huoneeseensa ruukkukukan. Valitsi kliivian. Minä valitsin oksaneilikat. En tiedä, miksi päädyn usein valkoisiin. Kun tykkään kuitenkin väreistä. Ehkä kaipaan sitä valkoista pohjaa (seiniä), jota vasten olisi kivempi asetella värikkäitä juttuja.



Päiväleponaan se Poika kuunteli tänään kaksi tuntia Muumien vaarallista juhannusta. Ei halunnut lopettaa aikaisemmin, vaikka yleensä lepäily ei oikein maistu. Jotenkin en pitänyt pahana, vaikka mietinkin, että mitä "cd-aika" on verrattuna "ruutuaikaan". Jos pötköttelee sohvalla ja tuijottelee metsään, niin kai siinä mieli lepää.

Huomenna jatkuu arki. Tuntuu omituiselta. Vertaisodottajista lähimmät on jo synnyttäneet tai ainakin jääneet äitiyslomalle. En jotenkin hahmota, että mä meen taas töihin. Odotuskuulumisista mainittakoon järisyttävä närästys ja jalkojen turvotus. Viikkojahan on siis koossa 24 kokonaista. Flunssa sekoittaa olojen kuulostelua: Tavallisesti en murehtisi mahakivuista ja päänsäryistä, mutta nyt sitä miettii, että mikä pitäisi milloinkin ottaa vakavammin...

Tälle illalle tarvitaan vielä joku piipahdus jonnekin. Tiukasti kotona vietetyt päivät alkavat käydä itse kullakin hermojen päälle.




Ja ihan vain, kun nyt vauhtiin pääsin, niin mainitsen vielä, että se somen valkokultainen mekko suututtaa mua. En voi uskoa, että kuva olisi muka otettu sinimustasta mekosta. Että miten en muka kykenisi näkemään sitä niin. Ja sitten vielä sen sanon, että omat UMK-suosikkini ei nyt yltäneet voittoon. Mutta kaikki kunnia Pertti Kurikan nimipäiville. On Euroviisuissa ennenkin menty poliittiset tai aatteelliset pointit edellä, joten sikäli tuo poppoo sopii sinne oikein hyvin. Puhuvat tekemisellään oikeasti tosi tärkeän asian puolesta, joten olen tyytyväinen edustajaan kuitenkin. Eniten noista ehdokkaista he tulevat siellä saamaan aikaan. Asennekasvatusta ainakin. Ties vaikka voittaisivat.

Ugh. Olen puhunut. Ensikerralla muotoilen sitten taas ytimekkäämmin.



12 kommenttia:

  1. Siis oikeasti? Valko-kultainen?

    Lohduttaako tämä tieto? Minä en näe niitä kolmiulotteisia kuvia ollenkaan niistä hassuista kirjoista, joita pitää katsoa silmät ristissä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siis tä? Säkö näet sen oikein? Selitä mulle! Mun mielestä se on huonossa valossa otettu kuva valkoisesta mekosta. Miten sinimusta voi muuttua niin vaaleaksi? Ylivalottunutko? ...miten tämä voikaan näin hermostuttaa? :D

      Niitä kolmiulotteisia mä kyllä näen, jos tiiraan oikein kauan. Ja muistan kyllä tiiranneenikin tosi kauan. Siksi erityisesti tuo mekkojuttu tympii, kun vaikka tiiraan ja tutkin ja jopa photoshoppaan, niin ei, silti en onnistu kääntämään aivojen asentoa! :D

      Poista
    2. Minä jaan tuon hämmennyksesi, mutta näen itsekin sen vain sini-mustana. Törmäsin netissä tuohon mekkoasiaan toissapäivänä, ja se tuntui tosi inhalta.

      Haluaisin nähdä sen myös toisinpäin, koska käsittääkseni iso osa näkee sen valkoisena. Minulle se, jonka nyt moni näkee kullanvärisenä, on musta ja kiiltävä ja siksi ne heijastaa kullanväristä heijastusta.

      Ja kyllä - minun silmissä se näyttää tosi huonolaatuiselta, tosi tosi huonolaatuiselta kuvalta ylivalottuneesta kuvasta, jossa on musta-sininen mekko.

      Mainittakoon että katson työkseni röntgenkuvia ja valotusasiat on hirmu tärkeitä. Siksi tämä herätti itsessäni jo huolestusta ja kiinnostusta.

      -"sinisilmä"

      Poista
    3. MIna kuuntelin toihin tullessa radiohaastattelun, jossa kuvan julkaisija ihemtteli alytonta tuosiota. Se kuva oli ihan oikeasti aiheuttanut ongelmia ystavien valilla, kuvat liittyvat kaasojen pukuvalintoihin. Talla hetkella toinen ystavista on Amerikassa haaastateltavana (ellen tai joku muu, haastateltava ei saanut sita paljastaa) . Hassua, miten yhdesta kuvasta nousi niin alyton meteli. Vaikka siis minakin sita ihmettelin. Eka kuva minka mina hokasin, olin taysin herra Piin nurkkauksessa. Vaalean sininen ruskeilla krumeluureilla ;o)

      Poista
    4. Sori, mun mielestä siinä ei ole mitään selitettävää. Alusta alkaen sinimusta mekko. Ja oon kyllä yrittänyt kääntää aivoni toiseen suuntaan. Minä luulin ensin, että se koko juttu oli vitsi...

      Poista
    5. Ohho. Itsekin oon ajatellut tämän vitsiksi, mutta toisinpäin. Vieläkin tämä suututtaa mua. Ehkä eniten siksi, etten ymmärrä muiden pointtia ja olen omani kanssa vielä kaiken lisäksi väärässä. :D

      Mutta kiinnostavia nämä kaikki näkemykset, ja mukanaan tuomansa keskustelu myös. Heh, Ellen (tai joku muu) on varmaan saanut aikaan hyvän shown tästä tyhjästä nyhjäistystä jutusta! :D

      Ja minä, joka harvemmin hingun mitään tiettyjä vaatekappaleita maailmalta, oon saanut pakkomielteen tästä VALKOKULTAISESTA (sori) mekosta. Semmoisen haluaisin. :D

      Poista
  2. Siisti koti on ihana asia. Meillä vain nykyisellään koti on harvemmin ihan niin siisti kuin vanhoissa valokuvissa ja minun toiveissani. Tänään kirjoitin, että aion siedättää itseäni hyväksymään kaaoksen. Sehän on elämääni tänään, huomenna ja seuraavat 20 vuotta ennen pesän tyhjenemistä :).
    CD-aika kuulostaa minun korviini oikein hyveelliseltä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luinkin muuten sun siivoustekstin jossain vaiheessa kännykällä, ja meinasin kommentoida, että samoissa puuhissa ja mietteissä on täällä oltu. :) Mutta kännykällä on niin tympeä kirjoittaa, että unohtui. Mutta hyvin sanoit siedättämisestä. Jäin miettimään samaa, että ehkä voisin keskittyä edes sen olohuoneen siisteyden ylläpitämiseen ja sulkea sitten muiden huoneiden ovet tarvittaessa. ;)

      Poista
  3. Mää en kans voi käsittää, miten se mekko voi muka olla sinimusta! Kyllä meillä kotona riemu repes, kun kerranki tuo toinen puolisko huomasi olevansa oikeassa (näkevänsä siis oikein)! ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha, meillä taas Poikanen sanoi heti, että sinimusta, mikä tuntui ihan hullulta (silloin ei oltu vielä edes uutisoitu siitä, että sinimusta oli oikea vastaus). Mr Pii totesi, että vaaleansininen ja ruskea. Sen vastauksen ymmärrän, koska sehän on tarkin totuus tuon kuvan perusteella. Mutta että SININEN. Ja MUSTA. Eijjeijjei.... (En tuu ikinä pääsemään tästä yli! :D)

      Poista
  4. Vai siivousta ja vielä puolikuntoisena :-o Toivottavasti olo ei pahentunut. Minäkin käytin ison osa lauantaista siivoamiseen. Kyllä harmitti ;) Onneksi sunnuntaina pääsin lenkille, salille ja avantoon!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kieltämättä vähän ajattelematonta siivota kipeänä... ;) Mutta ei onneksi olo pahentunut. Henkinen hyvinvointi varmaan lisäsi myös fyysistä? ;)

      Melkein sanoin, että kuulostaapa kivalta sun sunnuntai, kunnes hoksasin, etten oikeastaan tykkää lenkistä, salista, enkä varsinkaan avannosta. ;D Haha! Mutta oon kyllä kuullut, että normaalien ihmisten mielestä nuo kaikki on ihanaa ja virkistävää. Joten sanon nyt kuitenkin, että hyvältä kuulostaa sun sunnuntai! ;)

      Poista