24.11.2014

Villahäät





Meillä on tänään hääpäivä. Unohdin. On ollut "tosi juhlallista". Ollaan tultu töistä ja päiväkodeista kauppojen kautta kotiin niin, että huikittiin heipat eri huoneisiin puoli viideltä. Pikkukakkosen ajan mr Pii nuokkui sohvalla ja minä sängyssä. Ja syötiin. Siinä välissä se toivotti hyvää hääpäivää. Oho, hups, joo samoin, ai siks olit laittanut jälkkäriäkin! Sitten on vuoroteltu raskailta tuntuvien lasten kaitsemisessa. Eivät kai ne oikeasti erityisen raskaita ole olleet. Normaalimeluisia, joskin kieltämättä aika helposti tulistuvia tänään. Mutta kun omat olot on olleet niin hirveän löllöt ja vellit.

Välillä mietin, että minkälaiset olisivat meidän häät, jos olisimme edenneet toisessa järjestyksessä. Ettei olisikaan juhlittu satamasta tuntemattomaan reissuun lähtevää laivaa, vaan jossain välietapilla matkan piristykseksi ja hyvin sujuneen matkan kunniaksi. Jos menisimmekin naimisiin vasta nyt, kakkavaippojen, vauvavuosikoomien, parisuhdekyllästymisien ja muiden kriisien jälkeen? Olisivatko ne juhlat sitten arkiset pirskeet, vai olisivatko ne "sitä jotain", mitä tässä lapsiperhearjessa aina välillä kipeästi tarvitsisi? Muistutusta siitä, miten hyvä tiimi ollaan, seurustelun alkuaikojen fiilisten tavoittamista, tunnelmallista nostalgiaa ja isoa (vähän vaivalla esiin kaivettua) kiitollisuutta? Saisiko siihenkin jonkinlaista taikaa, niin kuin oli siellä lähtösatamassa silloin?

No, en tiedä. Enkä tarkoita, ettenkö olisi halunnut juuri tässä järjestyksessä asioita tehdä. Vaan ehkä sitä, että nyt jos koska sitä tarvitsisi juhlaa, jossa nostaa tuo nurkassa pölyttyvä parisuhde jalustalle ja ylistää sitä. Hiphip, huraa!! Hiphip, huraa!!! Hiphip.... krooh pyyh... No, pöly ei onneksi ole kovin vaarallista, kunhan vähän muistaa välillä puhallella enimpiä pois.


4 kommenttia: