15.12.2013

1-vuotias Päikkärit



Vuosi takana Päikkäreitä. On juhlapuheen vuoro, kiitospuhe teille.


En osaisi selittää, miten hienoa on ollut bloggailla, joten tämä puhe tuskin tekee kunniaa kokemuksilleni. Sanon silti muutaman jutun.

Päikkäreillä ja lukemillani blogeilla on ollut valtavan (melkein nolon) iso merkitys mulle kuluneena vuonna. Tämä on ollut ihana, tärkeä suodatin ajatusteni ja maailman välillä. Mun oma paikka. Monta juttua on tullut blogi(e)n takia vuoden aikana tehtyä, ja moni tunne on täällä pureskeltuna muuttunut hallittavammaksi, puhumattakaan vertaistuen merkityksestä. Neljä seinää, joiden sisään olen välillä visustikin kätkeytynyt, eivät ole tuntuneet läheskään niin ahdistavilta, kuin olisivat olleet ilman tätä ikkunaa maailmaan. Paitsi että olen nähnyt moneen paikkaan, myös minua on käyty ikkunan takana moikkaamassa. Uudet ja vanhat tutut. "Oikeassa elämässäkin" on tapahtunut pikkujuttuja ja jopa isoja asioita, joiden syntyyn löydän juuret jostain blogiin liittyvästä. On ollut hienoa, ja mulle jotenkin ihan uutta, olla näin avoin.

Kiitos teille, muille bloggaajille, jotka kirjoitatte ja kuvaatte nähtäväkseni. Ja ennen kaikkea kiitos teille lukijoille, kommentoijille, klikkailijoille. Myönnän huomion hivelevän, jokainen tilastoissa näkyvä klikkaus (paitsi vampirestatista tulleet, hehe) hymyilyttää, puhumattakaan uusista kommenteista, jotka aina kutkuttavat.
 
Välillä mietin, että jäisipä jokaisesta kävijästä nimi talteen ja välillä pelkään, että se sama tieto saisi mut himmailemaan tätä melkein päivittäistä postaustahtia ja ajoittain hyvinkin sensuroimatonta päiväkirjan sisältöä. Silti toivon, synttäreiden kunniaksi (ja yhtä lailla huomennakin), jokaiselta pientä merkintää kuvitteelliseen synttärivieraskirjaani, eli tämän tekstin kommenttiboksiin. Vaikkapa pitkiä lörpöttelyjä siitä, millaisia juttuja mieluiten täältä luet ja mikä on mieleenpainuvin päikkäritapahtuma. Tai sitten vaan anonyymi "moi" ja hiljainen poistuminen takavasemmalle.

Kiva, että olette täällä. Oikeasti, tosi kiva.




14 kommenttia:

  1. Onnea 1-vuotialle! Tosi hieno kirjoitus, samanlaisia ajatuksia itsellänikin bloggaamisesta. Tämä harrastus on aika hieno juttu kotiäideille :) Minä tykkään lukea sun juttuja lapsiperheen arjesta aina käsitöihin. Kiitos niin paljon blogistasi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, ja kyllä tämä varmasti on ollut jonkinlainen pelastusrengas kotiäitivuonna, kun välillä tuntuu, ettei elämässä oo muuta ku eritteitä ja kiukuttelua. ;D Ja vastakiitos sulle sun ihanasta blogista, joka vie aina hempeisiin aatoksiin ja inspiroi. :)

      Poista
  2. Onnea! Mulle tärkeintä on tämä kuulumisten vaihto, joka ei riipu ajasta ja paikasta. Kätevää kaukaisten ja erirytmisten ystävien kanssa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, mieletön yhteydenpitoväline! Ihanaa, että "nähdään" tälleen, ite ainakin kurkin luokses päivittäin! :)

      Poista
  3. oon todennu että jää monta puhelua soittamatta,kun luen kuulumisia täältä. Onko se sitte hyvä vai huono asia ,mutta ei ainakaa kuluta toisen aikaa puhelimes.Ja nuo lapsukaisten kuvat ja jutut naurattaa aina.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ;D Sun pitäis vielä laittaa oma blogi, niin munkaa ei tarttis kysellä enää koskaa, mitä teillä siellä tapahtuu! ;) Eikö sulla ois aikamoisesti semmoisiin matskuakin, ja tuotekuvaukset (jos ois esim. Muorin Rasat -blogi) hoituis varmaan suhteilla kätevästi. ;)

      Poista
  4. On ihana lukea kaikkia juttuja mitä oot pohtinu elämästä! Monesti omat ajatukset on ollut samansuuntaisia, harmillisen harvoin vain tulee mitään kommentoitua. Onnee sulle ja sun blogille, jatka samaan malliin :)!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista! Liekö sitten ikään liittyvää vai geneettistä, että ajatukset kulkee samaa rataa? ;) Voidaan sit käydä ajatuksia (toivottavasti taas pian?!) livenä läpi, jos ei tänne tunnu luontevalta kommentoida. Se vasta kivaa onkin. :)

      Poista
  5. Sun blogista on tullu mun iltasatu: illalla jo sänkyyn tultuani viimeseksi luen sun päivityksen ja oon harmissani, jos et ookaan joku päivä kirjottanu mitään :) Monesti tekee mieli kommentoida ja aika monestihan oon nykyään kommentoinuki.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D Hih, hauskaa! Kiva, että oon osa sun iltarutiineja, ja kiva, kun monesti kommentoit! :)

      Poista
  6. Tämä on henkireikä, kasvatus tuki, vertais tuki, ihailun paikka, ideointi paikka jne jne. Tärkeä paikka! Kiitos! Tuo avoimuus ja anonyymius on vaikee asia. Kumarran sulle kun oot niin avoin. Ittehän kommentoinki aina `nimimerkin` takaa luullen/luottaen että tiedät kuka kirjoittaa. Silläkin saralla ittellä paljon tehtävää.
    -r

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, kiitos ihanasta kommentista! :) Tiedän, kuka kirjoittaa, ja tiedän, että yhtä lailla säki voisit sanoa monta juttua avoimesti ääneen ilman, että kukaan tykkäis susta vähempää, ku nyt tykkää. :)

      Poista