19.10.2013

Mun ja muiden naamoista...




Pehmeää ja valkoista -postauksen jälkeen tuli kotona puhetta mallin kuvissa näkyvistä kasvoista, joten vedin photoshopilla cutouttia piirteiden päälle. Olen koittanut tietyissä määrin varjella yksityisyyttämme, ja varsinkin blogin alkumetreillä tiukka linjaus oli itselle selkeämpi. No, jossakin kohtaa heitin sensuroimattoman naamani ilmoille. (Niin joo ja vähän muitakin osia...) Sen jälkeen on ollut helpompi päästää seulan läpi myös muiden perheenjäsenten nenänpäitä, takaraivoja ja korvia.

Olen päättänyt, että blogi on minun ja kertoo enemmän siis minusta kuin lapsistani, mutta raja on aika häilyvä. Kerron minusta, arjestani, kodistani, perheestäni, lapsistani. Hups, niin, lapsistani. Paljonkin, ja tietenkin. Saattaa olla, että olen kertonut ja näyttänyt juttuja, jotka nolottaisivat heitä, jos ne jonkin sattuman kautta tulisivat väärässä elämänvaiheessa esiin. Mutten mielestäni mitään kovin henkilökohtaista tai paljastavaa ole julkaissut muista kuin itsestäni.

Silloin, kun esittelen ompeluksia, koenkin poikkeuksellisesti lapset vain mannekiineina. Niillä kerroilla näen vähemmän tarvetta suojella tunnistettavia kasvonpiirteitään. Mutta ristiriitahan tuossakin ajattelutavassa selkeästi on. Mikä sitten on liikaa silmää tai nenää? Mistä meidät tunnistaa, ja missä tapauksessa tunnistamisesta voisi olla jotain haittaa? Luulenpa, että halutessaan henkilöllisyyteni voi kuka tahansa selvittää, oli täällä kuvia tai ei. Sitä paitsi suurin osa piipahtelijoista tuntee meidät oikeassakin elämässä, joten siksikin salailu tuntuu välillä tarpeettomalta.Vaikka totuushan on, että koko maailman näytille kaiken laitankin, vaikkei se koko maailma automaattisesti tulekaan juttujani katsomaan. Joskus (muutenkin hermostuneisuutta aiheuttavassa) ihmisvilinässä kyllä tulee mieleen, että tunteeko minut joku, jota minä en tunne...

Mitä mieltä te olette? Mikä on liikaa ja millaista haittaa liiasta voi olla? Pointteja tai neuvoja naamahommiin? Helpointa olisi varmaankin julkaista kaikki kuvitta ja naamoitta... Miten tylsää...

Vähemmän tylsää olisi muokata kaikki kuvat tällaisiksi?




4 kommenttia:

  1. Hihii... tollaset kuvatukset olis ehdottomasti hauskoja, mutta mahtaisko sopia ihan kaikkiin juttuihin.

    En minä ainakaan lapsista saa oikein mitään kokonaiskuvaa näistä blogikuvista, ja sekös harmittaa, kun olisi kiva seurailla niiden kasvua näin etäältäkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä kuulla, ettei näistä kummempaa kokonaiskuvaa saa. Vaikka teille tutuimmille niitä olisikin mukava esitellä. Ehkä jonain päivänä saan aikaiseksi heittää fb:hen pari kokonaiskuvaa näytille, vaikka julkaisukynnys sinnekin on noussut... :)

      Poista
    2. Ymmärrän kyllä, oon itekin tullut kriittisemmäksi kaiken julkaistavan suhteen. Pitäisi siis nähdä useemmin...

      Poista