Yksittäinen ajatusjumi

Vaikka meillä on angry birds -tatuoinnit, vaikka oli kivoja vieraita ja hyvin sujuneet yh-päivät ja vaikka käytiin kivoissa paikoissa ja vaikka lapset nukahtivat sormia naksauttamalla,

niin silti

on jotenkin haalea harmitusmieli. Miksi melkein täydellisen hyvänä päivänä päähän pitää jäädä junnaamaan joku jonkun ihmisen yksittäinen teko, jonkun toisen yksittäinen mielipide, telkkariohjelman mietityttävä pätkä tai joku ihan oma yksittäinen ajatusjumi?

Siis aatelkaa nyt: Vaikka hengattiin koko päivä raajavammaisen aasin kanssa, ja lisäksi nähtiin tämmöinen toinen (kuvassa) raajavammainen aasi, niin silti. (Ja ensin mainittu raajavammainen aasi ymmärtää tämän sellaiseksi ajattelemattomaksi vitsiksi, eikä tee tästä päiväänsä pilaavaa yksittäistä ajatusjumia, eikö? Ellei sitten halua lisätä samanlaisuutta kanssani (siis yhdennäköisyyden lisäksi), mitä en tietenkään vaatimattomuuttani yhtään ihmettelisi.)