Kolme vuotta sitten menin ensimmäisen kerran nukkumaan Äitinä.
Yhtä lällyin tunnelmin taidan nukahtaa tänään.
Poika lörpötteli pehmoisia, kun omissa pehmoisuuksissani en malttanut lähteä sängystään ennen nukahtamista:
Äiti, sinä olet ihana, älä lähde. Sinun pitää olla. Oli kiva päivä leikkiä. Onko sun nenässä karvoja? Sinun pitäisi kasvattaa viikset. Ja parta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti