Meidän perheen miesväki käväisi tänään remppareiskamessuilla ja me tytöt shoppailtiin.
..Hmm.. Korostin kai heti alkuun tarkoituksella "miesten hommat vs. naisten hommat" -asetelmaa, koska oikeastihan tyttö olisi mieluummin lähtenyt messuille, kuin kaupoille. Mieli muuttui, kun kotoa lähtiessä laskettiin pieneen kukkaroonsa muutama kolikko, että hän voi sitten ostaa itselleen jotain. (Ja pullakahvit mainitsin myös.) Hypisteli kaupoissa kaikenlaista, mietti mekkoa ja mietti pantaa. Ja Hello Kitty -laukkua. Pöllöili ja pitkästyi. Hukkasi kukkaroaan ja pyysi päästä taas hissiin. Ponisateenvarjon kohdalla unohtui kuitenkin kaikki muu. Vaikka rahat ei ihan riittäneet, mun oli pakko myöntyä. Sillä onhan toi nyt niin mauttoman ihana. Ja heti muistin, millainen maailman hienoin sateenvarjo mulla on ollut pienenä. Eli sijoitin lapsuusmuistoon. (...Omaani, vai hänen?)
Hassua, oma tyttöni inhoaa shoppailua ja erityisesti vaatteiden ostamista. Siksi yleensä minä shoppailen lasten vaatteet niin, että lähetän vaatekaupassa whatsupissa niistä kuvat käyttäjille, jotka sitten joko hyväksyvät tai hylkäävät ehdotukseni.
VastaaPoistaShoppailuinto ei todellakaan liity sukupuoleen... =)
Meilläkin kyllä lapsista molemmat on tietylle päälle sattuessaan ihan kamalaa kauppaseuraa. ;D Ja toisaalta taas toisinaan yllättävät ja jaksavatkin kierrellä ja tutkia äidin kanssa vaaterekkejä. Yleensä parhaiten sujuu, jos mukana on vain toinen. Menee vähän niin kuin äiti-tytär - tai äiti-poika -ajasta. :)
PoistaMäkin oon jo isomman kanssa tehnyt tota whatsapp-shoppailua, kun (jälleen taas "tietylle päälle sattuessaan") on tosi kranttu vaatteista, jotka kelpuuttaa. ;)
Teillä on ollut ihanaa :D niin suloinen varjo, meillä on samanlainen :D
VastaaPoistaOli kyllä hauska päivä. :) Tai no, kaksituntinen. Yhtään enempää ei kumpikaan olisi jaksanut. ;)
Poista