15.12.2014

Joulun odotusta ja synttäripäivä


 



Kummallisesti heti bloggerin tyhjän sivun avattuani mieleen hiipii pelkkää valivalia, vaikka miten päätin, että tänään kirjoitan vain positiivisia asioita joulun odotuksesta. Näköjään tämä on kuitenkin sen verran päiväkirja, että syvimmät tunnot (eli tämän hetken stressi ja väsy) hyökkäävät ulos heti kirjoituskentän nähdessään. No, kertoo siitä, että tämä paikka toimii mulle juuri tarkoituksensamukaisena terapiana. Niin kuin kaksi vuotta sitten suunnittelinkin.


Eli tänään on siis Päikkäreiden kaksivuotissynttärit! Mahtavaa! Vaikka kirjoitustahti on syksyn aikana ollut laiska ja nuriseva, on Päikkärit edelleen mun lempipaikkani netissä. Turvapaikka ja terapiahuone. Kiitos, että ootte olleet olleet seuranani laiskuudesta ja nurinastakin huolimatta.

Synttäreiden kunniaksi siis päätin kirjoittaa iloisia asioita. Joululoma lähestyy. Se on iloista, ja vaikka perjantaihin on vielä monen uuvuttavan jutun pituinen matka, se silti siellä jo häämöttää. Päiväkotiin kirjoitettiin kortteja. Poikanen yritti kirjoittaa S, A, ja N. Tuli "NAM", yritin kaikin voimin piilotella tyrskähtelyäni, kun Poika on ollut vähän herkästi tulistuva viime aikoina (toivottavasti vain lomanodotusväsystä johtuen...) mutta onnekseni hän piti juttua yhtä hauskana, kuin minäkin. Sanni saa nyt kortin, jossa nimen alla lukee "nam",  aika söpöä, eikö? Kortit kannettiin jo joulukuunkuraisten Kuomien viereen aamua odottamaan.


Mr Pii tuossa hetki sitten kenaili reteenä pöydänreunaan ja kysyi, että "mikä siinä piparitalon tekemisessä muka on niin vaikeaa?" Luettelin sitten vaikeimmat kohdat ja lupasin tehdä blogipostauksen tuolla aloituslauseellaan ja valmiin tuotoksen kuvalla. Kaksi virhettä se on jo tehnyt: sulatti taikinan mikrossa löllöksi ja otti lapset mukaan hommiin. Aijjai, amatöörimaista. Lisäksi lapset kuljettaa mulle ihan piparin leipomiseen liittymättömiä välineitä, ja kyselee, voiko niitä laittaa uuniin.. Odotan lopputulosta kauh-- mielenkiinnolla.

Blogisynttärit vaativat aina jotain erityistä postaukseen. Vaikka arvontaa tai muuta mukavaa en ole saanut aikaiseksi järjestää, niin yritän kehitellä jotain spesiaalia. Ja kun kerran (joulun)odotusjuttuja lupasin kertoa, ja vielä positiivisia sellaisia, niin voisin tietysti kertoa syyn blogipostausten viimeaikaiseen vähäisyyteenkin. Vai paljastaako joku jo arvanneensa?



11 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Kiitos! Tarkkasilmäinen, vaikkei oo edes kokovartalokuvaa ollut näytillä. ;) Paitsi on muuten sittenkin vähän ollut. ;)

      Poista
    2. Täytyy sanoa että katselin kokovartalo kuvaa ja mietin. Mutta totesin että se on varmasti vanhempi kuva ja sä nyt vaan seisot siinä noin :)
      -r

      Poista
    3. Ja se mainitsemani ajatuksen kulku oli aivan joku muu. Siinä oli mukana sun lähellä ja ympärillä odottavat.Yhteinen ja jaettu ilo on suurempi!
      -r

      Poista
    4. Aahhahaa, totta! Se ajatuskulku on ollutkin monella mielessä, ja kieltämättä on ihan hauska liittyä joukkoon siinäkin suhteessa. ;) Vaikken nyt väitäkään, että "siitä se ajatus sitten lähti". ;D

      Poista
  2. Oletki ollu mielessä näilt tiimoilta viime päivinä. En lähde erittelemään ajatuskulkua ;) Onnea! Myös blogille, vähän vähemmän ;)
    -r

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :) Sähän näitkin sen enneunen jo joku aika sitten. ;)

      Poista
  3. Onnea! mukavaa vierailla täällä sun terapiahuoneessa - se on lukijallekin terapeuttista! =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Ja kiva, että vierailet! Kaikkein terapeuttisinta on kuitenkin tämä vuorovaikutus. :)

      Poista